Kaato kerho

[kömpijä335]

Talvella tuli kaadettua polaris jäälle. sivuluisussa töyssyyn ja ympäri. pää edeltä jäälle, kypärä päässä tietysti kömpijä pyörähti melkein täyden kierroksen jääden kyljelleen josta sai helposti käännettyä. ja vahingoitta selvisin

[Lari]

Elämäni eka kaato tapahtui vuonna 1990 kun 13 vuotiaana pyöritin paskarinkiä Kawasaki 300 KLF mönkijällä ja siitä sitten tökkäsi johonkin ja mökijä jäi "katolleen". Onneksi oli mulla kypärä päässä.
Mönkijässä vääntyi tankovalo.

Toka kaato tapahtui myös 90-luvulla jäällä kylkisladissa pilkkireikään ja sama laite kyljelleen.. ei tappioita

Kolmas kaato perseelleen kaks päällä jyrkässä ylämäessä 7 vuotta sitten.. Takavalo vääntyi..

Neljäs kerta tapahtui viime talvena kun autonmentävällä auratulla tiellä yritin kääntyä Pollella 180 astetta tulosuuntaan sladilla... noh keula tökkäsi jäässä olevaan auranpenkkaan ja mönkijä kyljelleen ja minä kans.. Raskas oli kääntää pystyyn mutta sisulla sain jaloillee.. ei kalustovaurioita.

[Cana-Kiiski]

Tulipa siten cana kipattua katolleen... Rupes lapsettaa pienen suolammen jäällä. Siinä sitten liippi pitkäksi ja tökkäs johonkin mättääseen... Kyljen kautta katolleen ja silleen. Ei vaurioita kuskille eikä laitteelle... Hyvä tuuri tälläkertaa...

[moilanen]

Niinkuin viesteistä voi lukea; lähes kaikki kaatumiset/vast, kuskin typeryyden seurausta. Kolmattakymmentä vuotta mönkijää käyttäneenä en ole edes ollut lähellä tilaisuutta, että mönkijä olisi kaatunut tai edes meinannet. Olisikohan tämmöisessä topicissa pointti se, että harkintakyvyttömät kuskit julkisesti ilmoittautuvat?

[CanMuli]

Uskosin että kisoissa näitä sattuu eniten kun laitteet ja kuskit venytetään äärimmilleen. Rastithan laitetaan mahollisimman hankaliin paikkoihin, eihän siinä olis muuten mitään kisaamista muuta ku ajan kanssa.
Itellä kävi niin että yritin nousta syvästä kanavasta talvella ylös, melkeen pystysuoraa seinämää lähes 2 metriä. Alku meni hyvin, etuset sai jo tasaselle mutta sitte loppu pito ja alko kone hyppiin ja rynkyttään. Hölläsin kaasun ja yritin valua hallitusti alas mutta konehan alko kaatuun selälleen ja minä hyppäsin/tipuin persiilleen alas. Cana yritti kaatua päälle mutta sain potkastua sen verran että jäi onneksi pystyyn... joten en nyt tiiä kuulunko kaatokerhoon mutta tulipahan kerrottua.

[moilanen]

ylös, melkeen pystysuoraa seinämää lähes 2 metriä..... Niin, siis kukahan tuommoisissa olosuhteissa yrittäisi noin, oli kisa taikka ei. En jaksa ymmärtää. Ainakaan minun mönkijälläni ja minun taidoillani, tuomoinen ei olisi mahdollista, siis itse ajatellen.

[hape]

Jos ei rajoja etsi niin ei niitä tiedä. Näillä se on kuitenki suht halpaa kun ei vauhtia pidä liiaksi. Jos leipä kiinni mönkijässä niin ei varmaan tuu ees kokeiltua rajoja, meille harrastajille taitaa olla se lajin suola. Mitäpä tuota sen enempää miettimään.

[moilanen]

Niin, katsos kun tämän rajojen etsimisen jätin jo vuosikymmeniä sitten taakseni. Toisaalta sitten täytyy muistaa, että tämä rajojensa etsiminen; maksumiehiä ovat kaikki mönkijän käyttäjät, oli vakuutus tai ei. Tilastoihin menee ja jyvitetään vakuutusmaksuihin.

[cotcot]

Tätäkin lajia voi harrastaa niin monella tapaa. Toiset enemmin extremenä ja toiset vähemmän...ja tekevälle sattuu, eikä tuo sattuminen aina välttämättä kerro typeryydestä, tai sekin on taas siitä kiinni kuka katsoo minkäkin typeryydeks. Toinen katsoo typeryydeks traktorimönkijä vauhtia kyläteitä körötellen ja toinen sen että haetaan vauhdin tai pahojen paikkojen kautta jännitystä tekemiseen. Ja eiköhän nuo vakuutusyhtiöiden herrat aina jonkun syyn keksi hintojen korotukseen, tuli noita sattumia sitten tai ei.

[CanMuli]

Minä en ainakaan jaksa ajella pelkkiä sorateitä pitkin mönkijällä. Ajan siellä mihin ne on tarkotettu, maastossa. Välillä tulee hankalia paikkoja vastaan joista ensin koitetaan mennä ajamalla, mutta jos ei pääse niin sitte vinssin avulla. Eihän sitä ikinä pääsis mihinkään jos aina kääntys takasi kotia kun tulee ensimmäinen kuralätäkkö tai iso kivi vastaan. Tässä tapauksessa mentiin siitä missä rima oli matalin. Toisella puolella oli korkeampi ja jyrkempi seinämä ja edessä ristiin rastiin kaatuneita puita. Takana noin 10km matka niin ei vihtiny takasikaan lähtä. Eikä ollu kisaolosuhteissa vaan ihan viikonlopun hupiajelut. Uups tais mennä vähä ooteeksi

[cotcot]

Erittäin hyvin sanottu canmuli, jatketaan tästä etiäppäin otsikon aiheeseen palaten.

[ViiMax]

Itse olen kaatanut mönkijän 4 kertaa, ja kaikki kaadot itse asiassa eri mönkijöillä ja vieläpä tutuissa maisemissa, eli paikoissa joista useasti ajan.

Aika hyvin on vuosien saatossa tullut taito lukea maastoa sekä muutenkin ajosilmä on tuntuvasti parantunut, mutta se pelleily ja vähän kovempaa ajaminen kostautuu sitten loppuviimetteeks. Pahin kaatoni oli nelisen vuotta sitten kun tutussa rinteessä kikkailin hanapohjassa ylös niin mönsy otti jostain töksyn ja keuli ympäri, lähellä oli etten alle jäänyt.

Nykyään sitä on oppinut kunnioittamaan noita laitteita ja pieni itsesuojeluvastokin on tullut takasin, mutta silti sen tiedostaa että niitä kaatoja vielä tulee. Ja kun se tutussa paikassa tapahtuu niin sitä odottaa vähiten Kypärä on aina päässä, siitä en tingi senttiäkään

[maxim]

Onhan tuo catti muutaman kerran huilaillut tassut taivasta kohti.
Canmulin kanssa samoilla linjoilla ajetaan siellä mihin ne on tehtykkin.

[jykke75]

Tämä tapahtui jo kevättalvella 2011, maximallin Outlanderin sarvet kävi maassa vaikka kyljelleen lopulta jäikin.
Mönkijässä oli alla reilusti levittävät vanteet, metsäautotiellä leikkasin oikealle kääntyvässä mutkassa vähän liikaa sisäkurvin puolelta ja joko tie oli aurattu ojan päälle tai eturengas vaan haukkasi penkkaan. Pyörät oli linkussa samantien ja mönkijä poikittain mistä lähti sitten pyörimään. Minä jatkoin matkaa selällään ja pää edellä alkuperäiseen menosuuntaan ja tiellä luisuessa yritin pitää jalkoja koholla ettei pomppiva mönkijä tulisi ihan suoraan päälle. Tielle pysähdyttiin kuitenkin peräkkäin, minä puolisen metriä kauempana vasemmalla kyljellään makaavasta mönkijästä. Mönkijää en jaksanut kääntää käsin pyörilleen, mutta takalaukussa oli talja mukana millä se onnistui ja pääsin vielä noin 10 km ajamalla kotiinkin.
Vaurioina taittunut ohjaustanko, vinssin ja vilkkujen katkaisijat palasina, tuulilasin kiinnikkeet solmussa ja tuulilasi naarmuilla, mittariston kotelossa reilut naarmut, takalaukku vinksallaan ja naarmuilla (esti muuten mönkijän ympäripyörimisen), vääntyneet etu- ja takapuskuri, etulokarissa painauma ja ilmansuodatin ui öljyssä. Kuskilla muutaman päivän ruoto vähän jäykkä ja arka, puolisen vuotta aiemmin tulleet luunmurtumat muistuttelivat taas vähän enemmän. Heti kun sain mönkijän vauriot korjattua, hankin ohjausiskarin ja vähemmän levittävät vanteet.

[kaugoh]

En tiedä oliko tälläistä ketjua, eli saa poistaa jos mönkkärin kaataneille on jo oma ketju Itsehän vetäsin eilen komeesti Raptorilla katolleen. Peili(tl-peli) palasiksi ja tanko sojottaa mihin sattuu. Pahimman kolauksen koki kuitenkin sisäinen Travis Pastrana kun piti mennä hölmösti kaatumaan

Hiekkamontulla komeesti sladissa ja siitä se sitten lähti. Onneksi ei itselle käynyt mitään.