Kertokaahan mitä selkeitä etuja tai haittoja on vankkurityyppisessä kärryssä mönkijäkäytössä vs. telikärry.

Yksi selkeä etu tulee mieleen puutarhassa jossa se ei rikkoisi nurmikkoa.

Plus-miinus ominaisuus aisapaino mönkijälle...

Tarkoittanet 2-akselista kärryä, josta etuakseli kääntyy.
Ketteryys metsässä yms paikassa on huono kahden akselin takia. Etenemiskyky huonompi kun aisapainoa ei ole. Peruuttaminen hankalaa. Jos on oppinut peruuttamaan 1-akselisella kärryllä, siitä tiedosta on vain haittaa.
Hyvinä puolina on että lastattavuus on vapaata kun vaikutusta aisapainoon ei ole.

Mönkijän takarenkaat ovat nurmikonrikkojat.

Itsellä on roskalavalta löydetty vankkuri, mihin olen itse tehnyt päätysermit. Toimii klapien siirtoajossa pihassa loistavasti ja tasan motti menee klapia kyytiin.
Kulkee mönkijän jälkiä eli puiden tai muiden esteiden pujottelu onnistuu huomattavasti paremmin, kuin pitkällä telikärryllä joka oikoo.
Pakittaminen käytännössä mahdotonta, tähän auttaisi jos vetokoukku olisi taaempana taka-akselista.
Metsähommiin en plussista huolimatta huolisi tuon pakittamisen vaikeuden takia ja aisapainon puute olisi myös ongelma.

Tuosta Hz:n kärrystä voisi aisaa lyhentää puolella metrillä, helpottaisi peruuttelua. Tuossa on nyt käsillä kaikista hankalin peruutettava (lyhyt kärry, pitkä aisa, lyhyt peräylitys). Kärry ei ensin reagoi "nupin" kääntämiseen, ja kun reagoi niin onkin jo myöhästä korjata. Ideaali onkin pitkä kärry, lyhyt aisa ja pitkä peräylitys, jolloin kärryn etuvaunu reagoi äkkiä, mutta pitkä kärry on muuten rauhallinen ja anteeksiantava.