Siihen panssarin päälle se as. levy, ehdottomasti. Jos kotipihalla vähän hangessa haluaa suditella ni se levy voi sillon olla siellä pohjassa paikallaan, mutta jos oikeasti talvella lähtee maastoon ajelee ni ehottomasti vek se kokonaan. Itse otan kiinnityslevyn aina veks jos vähänkää isommin meen jonneki ajelee, se tarttuu joka kantoon ja kiveen kiinni ja korvakkeet vääntyy tosi helposti.viljam kirjoitti:Viikonloppu meni pohjapanssaria askarrellessa autotallin puolella. Petelle suuret kiitokset neuvoista ja kuvista! Vältyin varmasti monelta murheelta hyvien ohjeiden ansiosta. Eli panssari ja tukivarsisuojat ovat nyt muodossaan ja paikoillaan. Kiinnittäminen jäi vielä kesken, mutta siitä selviää yhden arki-illan pähkäilyllä ja ahertamisella.
Eniten ihmetystä aiheuttaa keskikiinnitteisen puskulevyn asennuslevyn kiinnittäminen. Kannattaisko laittaa päälle vai alle? Asennuslevyn kiinnitys on toteutettu U-pulteilla neljästä eri kohdasta. Jos jätän alle, kahdeksalle pultinpäälle ja mutterille pitää tehdä aukot ja tietenkin kiinnityskorville myös. Lisäksi mietityttää ahdistaako panssari puskulevyn ylös-alas liikettä. Jos laitan päälle, niin pultinkannat ja mutterit jäävät jarruiksi panssarin pintaan ja pohjapanssarin irrotus pesua ja huoltoja varten hankaloituu. Kumpaa asennustapaa suosittelette? Kummassa haitat ovat mielestänne pienemmät?
Ja pete...
Tuo systeemi on laitteessa päästöjen takia, käytännössä tuota kautta menee pakoputkeen puhdasta ilmaa joka sekoittuu pakokaasuun ja näinollen päästöt on tarpeeksi salonkikelposet jotta täyttää saastemääräykset. Totta se kai tehostaa katin toimintaa tjsp.
Kaikkine rojuineen roskalaatikkoon joutava systeemi, tulppaat sieltä pakoaukon päästä vaikka sokeella laipalla sen lähön ja muut romppeethan lähtee muutaman ruuvin irrotuksella. Loppuu se ajoittainen putkessa paukutteluki ku tuon heittää mäkeen.
. Seuraavaksi asentelen varmaan C-tekin älylaturin kiinteän latauspiuhan akulle ja pikaliittimen sijoitan jonnekin satulan alle kätevään paikkaan. Mönkkäri on sitten helppo kytkeä talvisaikaan yöksi latautumaan. Lisäksi aion suojata kaikki tekemäni liitännät kosteudelta sähkövaseliinilla.
. Lisäksi tuossa etu- ja takavarin välissä kopan yläreunassa, joka vastaa moottorin kylkeen, on pieni hahlo, josta myös näkee varikopan sisälle.
. Tiivistämiseen tarvitaan jo aika iso inspiraatio, että viittii ryhtyä alkamaan. Vaihteiston ja takavarin välissä olevan taustamuovin ja moottorinkopan liitosta tuskin saa kovin tiiviiksi ja sama koskee vaihteistosta tulevan akselin läpivientiä. Avasin kuitenkin etuvarin ja putsasin rullat vaseliinista. Lisäksi hioin keskipakokytkimen kengät mattapintaisiksi. Tein lisäksi pienen testin variaattorin toiminnasta eri kierrosnopeuksilla. Noin 2300 kierroksen paikkeilla keskipakokytkin nappaa kiinni ja variaattorin lautaset alkavat liikkua. Noin. 4000 kierroksen kohdalla variaattorilautasten liike lakkaa ja maksimivälitykset on saavutettu. Hihnan yläpinta jää pari milliä etuvarin lautasten sisään. Etuvarin holkkia tuskin kannattaa lyhentää, sillä linkku ei muutenkaan jaksa isolla vaihteella kiertää rajoittimelle, vaan kierrokset jäävät n. 6800 rpm ja nopeus jonnekin 75 -78 km/h. Rajoitin tulee vastaan 7500 kierroksen kohdalla.
Monia mönkijä malleja katellu ja lukenu vioista ym ja linkkuun päädyttiin isän kans, kun kimpas se ostetaan