Sitten jatkettiin matkaa. Voimalinjan alustoja ja mettäpolokuja. Lopulta päästihi Atrian taakse isolle nevalle, josta hauskuus alkoi.

Pitkin poikin ajeltihin ja serkkupoka sai sen monkijänsä jumihin.. Sitä ku menin auttamaan niin mun mönkijä jäi siihen kans kiinni


Tuluppaa irti ja peraattihi mönkijää säkkipimiäs keskellä nevaa. Lopuuksi saatiin sitä sen verta käymään, että saatiin kolehet nevasta ylös ja matka jatkui.
Kaverin mönkkäri teki sen taas, sammuu eikä käyntihi millää, polttoainesuodatinta taas irti ja pian mentiin.. Lopun viimeen keskelle mettää se TGB hiipui lopunki. Vedin sen tien varteen, paistettiin makkarat ja syötihin evähät ja laitettiin taas mönkkäri perähä. Ei aiva ongelmitta menny sekää

