Syötteen mönkijäreitistö nyt osin kierretty talvimaisemissa ja oli mahtava reissu.
Aamu alkoi jännityksellä, kun safarikeskuksen virallinen lumimittaus kertoi maastossa olevan lunta jopa 150cm!
Telamiehet marssi kuitenkin rohkeasti lupien hakuun ja kamppeet lähtövalmiiksi.
Matka taittui mukavasti vaikka kelkkamiehiäkin oli lapiohommissa suopätkillä.
Telamönkijä kantaa itseään lumella hienosti. Useissa paikoissa kun hyppäsi koneen päältä pois,
niin oli haaroja myöden hangessa ja jalat ei ottaneet pohjaan.
Hyvin äkkiä huomasimme, että viistorinne on tällä lumimäärällä haasteellinen painaville mönkijöille.
Ajolinja pitääkin olla suoraan ylös, jos ei ensimmäisellä, niin toisella tai kolmannella kerralla.
Maltilla ja ajoittain painavalla peukalolla etenee kuitenkin lähes mistä tahansa rinteestä ja mikä
vanhalle kelkkakuskille mahtavaa, niin pakittaa voi kymmeniä metrejäkin ajolinjan uusimiseen.
Mönkijät ja telat toimivat moitteetta ja ovat kohtuullisen keveitä viedä tiheässäkin metsikössä.
Kaatuneet puut eivät juurikaan haitanneet etenemistä, eli teloilla kyllä pääsee kun ajolinjat kohdillaan.
Tukkimetsällä missä kolutaan ura pohjaan saakka useilla ajokerroilla voi ongelmia muodostua helpommin.
Varustelua tuli myös suoritettua ennen reissua ja ei jäänyt tarpeettomaksi.
Muutama ajatuskin tuli maastossa lisävarusteista ja niitä aletaan kehittelemään lähiaikoina.