Ajattelin avata omalle kulkineelle projektiviestiketjua, jotta voin jakaa jatkossa kaikki ilot ja surut kansanne.
Pari kesää sitten tuli hommattua heräteostoksena (kun edullisesti sai) neljällä renkaalla kulkevan mönkijän naapuripitäjästä. Kyseinen mönkijä ei aivan ollut uuden veroinen; taka-akselin laakerit olivat tuusan nuuskana, toinen eturengas oli tyhjä, ja akku ei ottanut virtaa vastaan. Mönkijä totteli nimeä LongChang ja moottorina hyrskytti 4-tahtinen Lifanin 200cc "voimanpesä". Vaihteita löytyi eteen kolme ja taakse luonollisesti yksi. Tuntimittarissa komeili lukema 155h.Ostohetkellä ja kun mönkijä pihaan saapui, ei vielä kyseisellä menopelillä ollut minkäänlaista käyttötarkoitusta. Mutta silti tykästyin jostakin syystä kyseiseen mönkijään. Olinhan minä ostopäätöksellä pelastanut tämän LongChangin yksilön varmalta purulta, ja julmalta, rahankiilto silmissä liekehtivältä romu-ukolta ja hänen rautaiselta kouralta.
Ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa koeajamaan hankkimaani mustaa paholaista, oli loppukesä muuttunut syksyksi ja rahat muuttuneet laakereiksi. Aloitin siis ensimmäisenä sieltä kalleimmasta vaihtoehdosta ja sain hankittua laakerit taka-akselille. Akselin purku oli sinällään helppo, mutta laakerien irroitus tarvitsi hieman pakastinta ja lopulta uudet laakerit napsahtivat paikalleen kaverin tallilla.
Uusien laakereiden kanssa pääsin sitten ensimmäistä kertaa ajamaan mönkijälläni. Voi sitä vauhdin hurmaa. LongChangi tuntui pelaavan hyvin, ja tulin yllättyneeksi myös itsekkin. Koeajossa huomasin myös takajarrujen toimimattomuuden. Koeajojen jälkeen mönikijä jäi varastoon seisomaan. Pyrin kuitenkin ajelemaan kinukilla aina silloin tällöin, ja tulihan sitä. Varsinkin ensilumien aikaan.
Aikaa kului, ja keväällä tein tavoitteeksi, että kyseinen kiinanmönkijä tekisi edes yhden miehen työn ja kiikuttaisi veneen erään kalaisan järven rantaan. Siinä olikin tavoitetta tarpeeksi, kun hieman arvellutti miten jaksaa tämä yksilö kiskoa auton peräkärryä, saatikka, kun kyydissä on soutuvene ja kolmanneksi, kun tie järvelle on enemmänkin rattoriura, kuin mökkitie.
Ensimmäiseksi tein tuttavalleni tilauksen vetokoukun rungosta, jotta peräkärryn laittaminen perään olisi mahdollista. Tuttavani hitsaili mittojen mukaan vetokoukulle rungon, minkä sai kiinnitettyä pulteilla mönkijän takapäähän kiinni. Siihen tuli vielä ostettua vetokoukun tappi.
Seuraavaksi ryntäsin akkukaupoille ja kaappasin hyllyltä pienkoneisiin tarkoitetun yleisakun, joka selvisi myöhemmin liian pieneksi. Mutta nyt oli akku, ettei tarvinut suht painavaa mönkijää työntämällä käyntiin puskea. Eturenkaan vuoto ongelmaa en sen enemmän kerinnyt korjaamaan, joten päätin pumpata aina tarvittaessa lisää vain ilmaa. Ohitin myös samalla kortilla olevan ajan vuoksi takajarruongelman, olihan käytössäni sentään toimiva etujarru.
Oli kyllä tarkoitus enemmän fiksata mönkijää tätä "elämänsätyötä" varten, mutta se jäi hieman vajaaksi. Esimerkiksi mönkijän hammasrattaat ja ketju olivat luokkaa huono, ja ketju hyppi yli hammasrattaiden heti, kun joutui vähäsenkään kovemmalle vedätykselle. Tämä ratkaistiin toisen henkilön tulemista mönkijän kyytiin tuomaan taakse painoa. Vetokoukku(kaan) ei nyt aivan loppuunsa ollut mietitty, vaan se pääsi vaarallisesti nousemaan ylöspäin.
Vene oli paikattu ja kunnostettu tulevaa kalaisaa kesää varten, ja olikin jo sen aika, kun LongChang sai näyttää mistä on tehty. Ensin peräkärry perään ja sitten vielä siihen päälle soutuvene. Tuntui jo venettä kahden miehen voimin kantaessa, ettei tästä tule kesää.
Venekuljetus nytkähti liikkeelle ja tasaisella kaasulla sitä kiirehdittiinkin jo kohti ensimmäsitä nousua. Eikä mitään ongelmaa, vaikka tienpohja oli maaperän sulamisen johdosta vielä hieman pehmeää. Vauhtia ylläpitämällä "BlackDevil" kiskoi kun kiskoikin kinkamat ylös, alamäet ei tuottanut ongelmaa. Yhden kerran pehmeään lälliin painahti koko yhistelmä, mikä tuotti hieman puskutyötä. Vaikka alkuun kuulosti tämä miehen työ mahdottomalta tälläiselle mönkijälle, homma hoitui yllättävänkin näppärästi. Kalavesien kauhuna kuuluisa aaveen valkoinen soutuvene oli pian järven rannassa ottamassa tämän kesän ensimmäisiä aaltoja vastaansa. Huh, näin se vain "BlackDevil" teki sen minkä piti. Takaisin tuleminen oli pelkkä tyhjä auton peräkärry perässä aika vaivatonta, ja vauhtia lisäämällä ajokki ylitti pehmeät kohdat rapaa roiskuen ja ylämäessä vauhti vain yltyi kaasua lisättäessä.
Tämmöisen elämäntyön tehtyä BlackDevil on haukkunut ostohintansa, ja samalla varmistanut, että meidän yhteinen taival jatkuu vielä. Eiköhän me tulevissa postauksissa tälle mättäiden ja maastojen kauhulle keksitä uutta laitettavaa ja kunnostettavaa. Ensi kertaan.
Niin ja kommenttia saa heittää, sekä kertoa minulle mistä kannattaa/saa parhaiten ostettua hammasrattaat ja ketjun tälläiseen vempeleeseen?
