Tuli tuossa muinoin ostettua uutena tollanen Comanche Bull III 550Efi , vaimon siskonmies ja lanko kun sai houkuteltua moiseen mönkijöintiin. Hääppöinen vehjehhän ei kyseessä ole sellaisenaan , halpa kuitenkin kuin saippua.
Tarinan varrelle sattuu monenlaista "Parannusta" , monenmoista korjausta ja hieman virittämistäkin.
Kaikkeahan sitä ei muista tietenkään kertoa oikeassa järjestyksessä, mutta kuva tietenkin kertoo paljon, ja koitan niitä lisäillä sitä mukaan.
Mukaan mahtuu monenlaista kommervenkkiä ja on monta väliaikaistakin patenttia , mutta ei niistä kuitenkaan jaaritella. Tulisi liian pitkä tarina.
Mönkijää on rakennettu rahaa säästämällä, kierrättämällä kaikki mahdollinen mitä voi , ostamalla kaiken mahdollisimman halvalla , eli budjetti laite kyseessä , antakaa sille armoa
Hieman laitteesta vakiona eli Mönkijän erinäisiä heikkouksia ja hyvääkin:
Huonoa:
Alkuperäinen sähköistys ( korjattavissa )
Kasaushuolellisuus ( ilmiselvää hintaluokassa )
Jäykkä ajaa pehmeässä koska ei tehostinta
Alkuperäisen variaattorin ilmanotto kohtuu alhaalla
Vaihteiston ja perien huohotinputket murtuivat alkumetreillä vedenpitämättömiksi
Alusta aivan liian jäykkä alle 100h ajettuna
Hyvää:
Neliveto järjestelmä (sama kuin pollessa)
Kevyt paino
Hinta
Etuakselin sijainti, pieni etuylitys
Taka-akselin sijainti , pieni ylitys
Moottorin luonne
Variaattorin toiminta
rasvanipat melkein jokapaikassa mihin ne oli keksinyt ne survoa
TODELLA pieni hidas puoli
Sitten asiaan:
Kipinähän meinasi ihan sammua heti ensimmäiselle oikealle ajoreissulle kun Can-Amin johdatuksella lähdettiin kokeilemaan pehmeään vakiovarustuksella ja rengastuksella. Taisi työvalot olla ainoa asia joka oli asennettu.
Siinä ei paljoa hymyilyttänyt kun istutti sen heti ensimmäiseen pehemeään mahasta kiinni. Siitä lähti heti kättelyssä idea , kuinka paljon voi tällaista parannella menon parantamiseksi.
Tässä kohtaa voi tietenkin mainita että olihan ne alkuperäiset renkaat surkeat
Ensimmäiseen parannukseen kuului oleellisesti rengastus. Tottakai mielessä kävi jo alussa että pitäähän niiden 27" olla , järki kuitenkin päässä kun oli tuolloin , hommasin Duro Buffalot 19mm harjalla 26" versiona.
Meno halut parani oleellisesti ja mielenkiinto lajiin alkoi kasvaa. Vaikka kyseessä onkin ollut enemmän sukulais ja kaveri rintamalla, on meidän kalusto suoraan sanottuna vielä vaatimatonta verrattuna muihin harrastaja porukoihin.
Noh, kaikki kuitenkin alkaa aina pikkuhiljaa
Ajeluja järjestettiin aina kun oli mahdollista , siinä kerkesi mennä astinlautaa sun muuta epäoleellista rikki moneenkin kertaan.
Tässä vaiheessa kuitenkin täytyy antaa kiinalaiselle iso plussa, nimittäin osien hinta!!!
Alussa kömpijää vaivasi ihmeellinen vika , nimittäin jokaisen noin 25min ajon jälkeen ilmenevä tyhjäkäynnin katoaminen. Jos vehkeen antoi sammua, oli starttausurakka melkoinen ja ainoastaan kaasu pohjassa lähti käymään, silloin saatteli pakoputkesta äänen pihalle melkeimpä diisselimäinen musta savu , eli laite kävi tolkuttoman rikkaalla. Tähän auttoi 15min jäähdyttely , eikä vikaa taas hetkeen ilmennyt.
Tähän johtanut syy paljastuu myöhemmin.
Siinä huoltojen yhteydessä on tehty sitten hieman suurempiakin projekteja, kuten sähköjärjestelmän siistiminen ja parantelu.
Tähän kuului oleellisesti maadoitusten parannus , komponenttien uudelleen sijoittelu ja liitosten läpikäynti ja risteämien vahvistus johtosarjassa. Useampi tunti kului aikaa, alkuperäinen sulakerasia näki metalliromulaatikon pohjan , ja tilalle tuli kunnollinen relekisko ja vesitiivis sulakerasia. Nyt kaikki ,kuten erilliset valot , kahvanlämmittimet , 4-vedon ohjaukset jne on releytetty. Vähentää kuormaa kytkimiltä ja ohjailaitteilta huomattavasti ja sähköongelmat ovat poissa. Liittimiksi vain AMP liittimiä.
Suurin syy näiden tämän maalaisten vehkeiden sähköongelmiin on luonnollisesti maadoitus ja suuria virtoja käyttävien laitteiden liittimien löysyys.
Tästä karvas esimerkki oli savun saattelema latauksen puute ja radion haju
Ensimmäinen niin kutsuttu oikea vika.
Usean usean ajoreissun aikana tuli todettua astinlautojen heikkous johtuen muovin kovuudesta. Tähän sai comsu lääkettä uusilla astinlaudoilla jotka leikattiin heti kättelyssä oikeaan muotoon ja sai muutkin katteet osansa.
Eräänlainen ongelma oli mudan ja ravan lentäminen kirjaimellisesti jokapaikkaan päälle. Tähän löytyi ratkaisu levennetyllä lokasuojareunalla.
Tähän käytin kuljetinmatto kumia , 6mm paksua. Laatikollinen pallokantapultteja,rikkoja ja muttereita. Astinlautojen reunaan rakentelin runkoon kiinnitetyt rautavahvikkeet jotka tukee koko astinlaudan reunan ja kykenee ottamaan vastaan koko mönkijän painon , mikäli se kanto on kasvanut väärään paikkaan
Pohjapanssarikin oli sitten kirjaimellisesti omavalmiste, kuten myös vetarinsuojat alatukivarsiin. Usean tunnin mittailun ja piirtelyn jälkeen 8mm muovi taipui kuin taipuikin pohjapanssarin muotoon.
Alkuperäisen vinssin vaihdoin hieman riskimpään , iron winch 1390kg versioon joka on ainakin hipisteltäessä vastaava kuin bronco, tiedä sit. Ja taakse piti tietenkin moinen samanlainen laittaa.
Alatukivarret sai muutamalla reissulla hieman osumaa. Syynä ei ollut liian suuri tilannenopeus eikä kuskin hidas reaktiokyky. SE KANTO vaan kasvoi väärässä paikassa.
Nyt uudet tukivarret vanhoilla puslilla on rst putkea(ei ihan heti väänny) ja TIG hitsatut , alkuperäisen malliset mutta renkaan sijainti siirtyi 8mm eteenpäin ja 5mm ulospäin. Vetarissa kun oli varaa .
Ja koska kyseessä kun on polariksen alustallinen kopio , täytyyhän se etuperä särkeä ainakin kerran ellei useamminkin. Tällä hetkellä hyllyssä parikin varaosaa ihan vaan siksi
Onhan se totta että ei se 34hv mikään raketti ole , oikeastaan ihan halvatun laiska. Vähän kuin astmainen lehmä yrittäisi nousta ojasta .... Verrattuna Can-Am outlander xt 500 esim, paikaltaan kiihdytys antaa kevyelle comsulle etumatkaa noin 50km/h saakka, mutta sen jälkeen suhadus vaan ja jalkoihin jää. Alitehoinen siitä ylöspäin. Tähän asiaanhan on tietenkin lääke
Töissä kahvitauolla puhuttaessa mönkijästä ja sen tehottomuudesta piti tietenkin se suuri suu aukasta ja täräyttää ilmoille "laitan turbon siihen kerpele".
Ivallisien katseiden ja "et kyllä uskalla" lauseiden myötä sitten lupaus tuli annettua. Että ens kesänä siinä on turbo niin ei jää jalkoihin. Tuumasta toimeen.
Eihän se ikinä helppoa ole, täytyy sanoa. Vaikka montakin laitetta on tullut turbotettua, lähinnä autoja , piti aivonystyröitä hieroa ihan toden teolla miten tästä selvitään.
Tilan ahtaus se pahin on.
Koitti kuitenkin otollinen hetki kun ajokaverit oli kiireisiä ja muutenkin oli luppoaikaa , niin perehtyä asiaan ja alkaa suunnittelemaan "budjetti turbotusta"
Ahdin löytyi kuin tilauksesta kun ebayn ihmeellistä maailmaa selailtiin kaverin kans... IHI rhb31 , eli pienin turboahdin jota tietääkseni valmistetaan. Toki kyseessä on kiinalainen kopio, vz21.
Kyseessä on todella pieni , kuitenkin 100hv riittävä ahdin. Paikan mallailu alkoi tietenkin heti kun ahdin saapui. Kyseessähän on V2 moottori , ei ihan helpoin juttu ollut se pakosarjan teko. Ahtimelle löytyi kuitenkin paikka penkin alta , kohtuullisen suojassa ja kuitenkin tarpeeksi ylhäältä.
Ehtimen paikka kun oli selvillä ja kiinnikkeet tehty , alkoi pakosarjan väänteleminen. Tavoitteena oli ensiö putkien tasapituus, koska V2 moottorin käynnin vuoksi olisi todella epäedullista tehon ja toimivuuden vuoksi huonontaa toisen sylinterin huuhtelua. Tämä aiheutti melkoista jumppaa, mutta lopputuloksena 950mm ja 960mm pitkät ensiöputket ja melkoinen käärmeenpesä. Vaimentimeksi löysin varastosta vanhan moottoripyörän tuninki vaimentimen , josta tehtiin comsuun sopiva kipinämikolla varustettuna. Termotech käärästiin vain downpipeen
Ahtolinja muokkautui samasta putkesta. Suurin osa putkista on myös kierrätysputkia rst tai mustaa.... säästöä se on pienikin säästö.
Ja mikä ahtoprojekti se ois mikään ilman välijäähdytintä !!!!!
Jäähdytin löytyi varastosta 2.0HDI pösön jäähdytin josta purettiin päätyt pois ja tilalle hitsailtiin uudet levy tavarasta.
Samalla alkoi ahto ja imulinjasto hahmottua , kuten myös variaattorin snorkkelivehkeet. Kutakuinkin kaikki putkitukset lukuunottamatta ilmasuodatinkoteloa , on saatu katteiden alle piiloon.
Seuraavaksi vuoroon tuli ilmansuodatin kotelon rakennus. Eihän se kaunis ole mutta käytännöllinen senkin edestä, ja irroitettavissa tasapäämeisselillä metsässä jos tarvitsee sulakerasiaan asioida. Sisällä pestävä kartiosuodatin.
Saman kotelon läpi, muttei suodattimen läpi , tulee myös variaattorin ilmanotto. Variaattorin poistoputki on edelleen siinä munien kohdalla , toki modattuna ja siihen voi syvälle ajettaessa laittaa tulpan.
Oleellisin osa on tietenkin ruiskutus ja sen toteutus. Tässä tapauksessa on jo vakiona 2 ruiskusuutinta, jotka virtasi 3bar paineella 98ml/min kpl. Vakio bensapumppu tuottaa 68l/h , eli riittävä tähän tarkoitukseen.
1 lisäsuutin asennettiin ahtoputkeen kaasuläpän etupuolelle suoraan linjan suuntaisesti , 4-reikäinen 199ml/min denso.
Ruiskuboxin kanssa täytyi kääntyä kaverin puoleen ja kuunnella hänen ideansa asiasta miten se toteutetaan. Onneksi tähänkin löytyi kohtuullisen kivuton ratkaisu. KIITOKSET HÄNELLE JONKA NIMEÄ EI MAINITA!!!!
Ohjainlaitteena toimii Arduino Mega + protoshield johon kaikki tarvittavat on rakennettu. Kotelointi vesitiivis , ja johdotus on "limb home" periaatteella, eli jos lisäboxi hajoaa, voi ilmanputsarin ja suojakannen irroittamalla johdot palauttaa alkuperäiseen muotoon , eli nilkuttaa kotiin ilman ahtopainetta
Toisin sanoen, arduino on alkuperäisten suuttimien johtojen välissä , ja lisä suutin arduinon perässä. Arduino saa tiedon kierros signaalista , ruiskutusajasta , ahtopaineesta. Näillä tiedoilla se osaa rikastaa sekä alkuperäisten suuttimien ruiskutusaikaa ja toimittaa lisäruiskulle pulssia tilanteen sen vaatiessa, eli ahtopaineen mukaan ja kierroksien mukaan.
Säätötoimenpiteitä meinasi haitata ihmeellinen ilmiö. Säätöjen aikana käytettiin PLX laajakaista lambdaa ja mittaria seoksen hakemiseen , silti, aina uudelleen käynnistyksen yhteydessä oli säädöt päin persettä.
Tämän aiheutti alkuperäisen lambdan katkonainen vika, joka aiheutti tyhjäkäyntiongelmia jo alkuvaiheessa , ja sekin selvisi vasta tässä vaiheessa.
Turbotuksen yhteydessä tuli samalla vielä vaihdettua Buffalot tuumaa isommaksi, 27" 10 ja 12 leveät. Harjakorkeuskin nousi 31mm. Ei ole pidon kanssa ongelmia.
Variaattorillekkin piti antaa vähän lisäpainoa , ja 2 vari säätää , koska moottorin luonne on kasvaneen vääntömomentin ja tehon myötä aivan erillainen.
Vakiovarustukseen kuuluu nykyään sammutin jossa 2l vettä ja 10bar painetta. Käytännöllinen vesisammutin pahan päivän varalle
No mites se kulkupuoli.... Toimivuus? videota voin laittaa myöhemmin , ehkes se siiitä näkee.
Ahdin herää käytännössä katsoen heti , ahtopaine 0.5bar tällä hetkellä.
Teho ei lopu enää kesken, itseasiassa samoissa paikoissa missä piti ennen ristiä kädet ja toivoa ihmettä että comsu jaksaa mennä pehmeässä ja pitää renkaat pyörimässä jopa niillä 26" buffaloilla, ei ole enää ongelma.
Tällä hetkellä näillä 27" voi lähinnä leikkiä kaasun kanssa ja kuunnella dumpin suhahtelua ja hymyillä
Koitokseen pääsee comsu taas seuraavaksi 10.10. kun lähtään porukalla paljakkaan päristelemään.
Klo 0:05 Tähän loppui tarina tältä illalta , mamba kuittaa
Nyt on Mamba valmiina Paljakan rientoihin 10. päivä 
