Pistetäänpä tämmöinen Maren mönkimispäiväkirja pystyyn. Mikäli topic on väärä, niin arvoisat modet siirtäkää oikeampaan paikkaan.
HISTORIA
Käydään alkuun mönkimishistoria läpi ja päädytään sen jälkeen nykyhetkeen. Ensimmäinen kokemus laitteista taitaa olla 80-luvun puolen välin paikkeilta, jolloin Puuhamaassa pääsi kokeilemaan jonkin sortin laitetta . Samaan aikaa serkun naapurilla oli noppeli, jota pääsi pellolla myös testailemaan. Mentiin kymmenkunta vuotta eteenpäin ja vaihto-oppilasvuotta jenkeissä viettäessäni pääsin ajelemaan aika paljonkin neliveto pollella. Pärinähommat jäivät taas kymmeneksi vuodeksi, kunnes innostuin ajamaan pyöräkortin ja kavereiden perässä piti lähteä saman tein koluamaan Suomen moottoriratoja ensin Kawasaki zx-6r:llä sitten Yamaha R6R:llä ja lopuksi kilvettömällä Suzuki GSX-R 1000:lla. Kerran kävin radalla pyörän kanssa nutullani ja perhettä rupesi samalla olemaan, niin järki sanoin homman olevan ratamoottoripyöräilyn osalta paketissa. Kadulla moottoripyörällä ajaminen ei oikein antanut enää mitään kiksejä sen jälkeen, kun on vetänyt Motoparkissa polvi maassa bussipysäkin läpi n. pari markkaa taulussa. Mönkijöitä oli tuossa pyörien välissä ja osittain samanaikaisestikin. Pikkuhiljaan siirryin sitten pelkästään niihin.
Ensimmäinen mönkijäni oli vm. 2009 TGB Target 525 tieliikenne versiona, joka minulla oli hetken aikaa vuonna 2011. Tegu oli eräänlainen heräteostos ja sen jälkeen palasin itse asiassa vielä pyöriin. Tegu tuntui aluksi varsin sähäkältä laitteelta ja helpolta ajaa. Samaan aikaan tehtiin kotona piharemonttia ja Tegu toimi siinä kaverina. Tuolloin kävi kuitenkin ilmi ”nelivedon” heikkous, koska tuossahan ei ollut minkäänlaista lukkoa edessä. Eteneminen pehmeässä hiekassa kärry perässä ei ollut kovinkaan vaivatonta. Samoin työmatkaa ajaessani jouduin vinguttamaan rajoitinta vasten 80 alueella, jotta pysyin muun liikenteen mukana. Tekninen tietämys näistä vehkeistä ei ollut vielä kovin korkealla, jotta tuota nopeusasiaa olisi osannut lähteä korjaamaan. Siksi päädyin vaihtamaan Tegun pyörään.
Tässä jonkin uudemman omistajan ottama kuva vanhasta laitteestani.
Mönkijöiden pariin tuli palattua taas alkuvuodesta 2013, kun myin kilpipyörän pois ostin vm. 2010 Dinli DL-904:sen. Laite olikin Tegun jälkeen menohaluiltaan ihan erilainen. Tilhen tekniikkaan tulikin sitten tutustuttua melkoisen tarkasti mm. tämän foorumin avulla. Tallitunteja kertyi melkoisesti ja lopuksi Tilhi olikin jo varsin soiva peli mm. Keihin FCR41 kaasarilla ja Vortexin sytkäboksilla. Yhteiselomme päättyi vuodenvaihteessa 2014-2015 ja Tilhi siirtyi nimimerkki AMSlimin hellään huomaan.
Tässä pari kuvaa mitä sattui koneelta helposti löytymään.
Loppukesästä 2014 hommasin muksuille ensimmäisen harjoittelumönkijän, kun olivat aina niin innokkaasti kinuamassa minun kyytiini. Laitteeksi valikoitui halpa kinuski, joka oli kuitenkin mainiolla Monkeyn 50cc kopiokoneella ja puoliautomaattivaihteistolla. Nopeutta oli helppo rajoittaa peukkukaasun rajoitinruuvilla ja tuolla vaihteistolla. Turvallinen peli siis ajamisen alkeiden opettelemiseen. Vanhimman muksun ajotaidot alkoivat kuitenkin karttua ja pelin käyttöä rupesi haittaamaan jousituksen puute. Edessä ei jousia ollut laisinkaan. Takanahan tolppa kyllä oli, mutta sekin oli niin jäykkä, ettei lapsen alla juurikaan joustanut.
Tänä vuonna laitteet ovatkin sitten vaihtuneet tiuhaan tahtiin etsiessäni oikeaa kombinaatiota . Alkuvuodesta 2015 tuli hommattua todella räyhäkkä peli eli vm. 2011 KTM 525 XC. Sain pelin todella halvalla, niin pakkohan tilaisuuteen oli tarttua. Kottarainen oli ehdottomasti laadukkain ja teho-painosuhteeltaan rajuin mönkijä mitä minulla on ollut. Tavallaan oli hieman hölmöä luopua siitä, mutta mieli haikaili kuitenkin räyhäkkää nelivetoa, jolla voisi hoitaa myös puutarhahommia.
Tämmöinen ikuinen märkäuni oli ollut Can-am Renegade 800, jollainen tulikin sitten seuraavaksi pihaan keväällä 2015. Rekussa olikin kaikki yhdessä paketissa ja sillä taittui myös työmatka mukavasti. Löylyä oli riittävästi myös leikkimiseen ja myös työhommat sujuivat mukavasti. Myös ensimmäinen oikea rypemisreissu tuli heitettyä Askolassa. Olen kuitenkin aina tykännyt sänkikrossin ja jääradan ajamisesta ja mieleen hiipi ajatus, että miten nelikko kuitenkin niin korkeana tuohon hommaan oikein taipuu. Tuli tehtyä seuraava heräteostos .
Eli seuraavaksi pihaan tuli kesällä 2015 SMC Wildcat 500RE kilvettömänä. Jännä miten se ketjuveto ja vaihteet tuovat kuitenkin erilailla tehon tunnetta, kuin variaattori. Willikissaan oli myös vaihdettu Keihin FCR41, eikä minulle krossia enää varmaan Mikunilla tule. Willikissa kulki ja ärjyi hienosti, mutta käyttö jäi kuitenkin aika vähälle kesällä kilven puuttumisen vuoksi.
NYKYHETKI
Mieleen hiipi seuraavana ajatus, että mullahan on nää laitteet ns. väärin päin. Kilvellisellä krossilla olisi kuitenkin ehkä enemmän käyttöä ja puutarha-, metsä-, möyrintä- ja auraushommia voisi tehdä hyvin kilvettömälläkin nelikolla. No Rekku myyntiin, vaikka nivusista vähän ottikin, kun laite oli kuitenkin sen verran maukas ja monikäyttöinen. Ostaja löytyi ja metsästämään sitten budjettiin sopivaa kilpikrossia tilalle. Kriteerit olivat aika korkeat aikaisempien kokemusten perusteella. Seuraavaksi löytyikin sitten loppukesästä vm. 2008 Polaris Outlaw 525IRS, joka oli varustettu jo aikaisemmin tutuksi tulleella maukkaalla Kotarin 510cc myllyllä ja Keihinin FCR39 kaasarilla. Lainsuojaton ei ole ihan niin laadukkaasti toteutettu, kuin Kottarainen mutta on riittävän hyvä ja voimaa löytyy . Lainsuojattomaan on tehty täysi koneremontti 15h sitten.
Hondista olen lukenut foorumilta paljon hyvää ja sattuman kaupalla päästiin tekemään vaihtokauppa, jossa Willikissa vaihtui vanhaan, mutta luotettavaan vm. 1994 Honda TRX300FW:hen. Voimaahan tässä ei hirvittävästi ole, mutta vaihteisto sopii hyvin työntekoon. Toistaiseksi Iso punainen on hoitanut mallikelpoisesti kaikki haasteet, jota olen sille heittänyt. Ruostetta on rungossa, käyttötunneista ei ole mitään hajua ja muutenkaan konetta ei ole juuri säästelty, mutta niin vain se porskuttaa . Vanhat rumpujarrut ovat todella hengettömät ja joitain öljyvuotoja on jouduttu korjaamaan.
Muksuille hommasin uudeksi laitteeksi vm. 2008 Honda TRX90:sen, joka on otettu käyttöön vuonna 2010. Sain laitteen halvalla ja syykin selvisi nopsasti. Kone kaipasi perusteellista läpikäyntiä. Tämä homman hoitikin hienosti Sefotec ja tällä hetkellä pikku Hondaa ajetaan parasta aikaa sisään täysin läpikäydyllä moottorilla. Pieni punainen on varustettu myös puoliautomaattivaihteistolla ja peukkukaasurajoittimella. Jarrut löytyvät eteen ja taakse, kuten myös paljon kaivattu jousitus. Vääntöä löytyy pikkukoneesta tarvittaessa varsin mukavasti ja olihan tuolla kiva itsekin sänkipellolla leikkiä .
Vähän huono kuva, mutta päivitetään parempi myöhemmin.
Eli tämmöisellä kattauksella mennään tällä hetkellä. Nyt ainakin kaikki tarpeet täyttyvät, joten eiköhän näissä kotvan aikaa pysytä .
Joo, tästä lähdetään liikkeelle. Ajattelin näitä höpinöitäni kasailla yhteen ketjuun, niin löytää ainakin ite helposti . Tiedä sitten kiinnostaa ketää muuta .
Hienoa, näitä lisää. Ja jos nyt satut Mare satut tekemään sen virheen ,että olet tuota 300 hondaa joskus myymässä, niin olepas minuun sitten yhteydessä Komee on peli !
ViiMax kirjoitti:Ja jos nyt satut Mare satut tekemään sen virheen ,että olet tuota 300 hondaa joskus myymässä, niin olepas minuun sitten yhteydessä Komee on peli !
Perhanas, panttasin tätä ehdotusta persaukisena liian pitkään... *ottaa jonotusnumeron 2. kouraan...
..kahden mönkijän yksinhuoltaja..
Ostan Dinli 901/904 osia, yms. tarviketta. Myös Polaris predator 500/ Smc wildcat moottorin osat kelpaa. Tarjoa yksityisviestillä!
. Samaan aikaa serkun naapurilla oli noppeli, jota pääsi pellolla myös testailemaan. Mentiin kymmenkunta vuotta eteenpäin ja vaihto-oppilasvuotta jenkeissä viettäessäni pääsin ajelemaan aika paljonkin neliveto pollella. Pärinähommat jäivät taas kymmeneksi vuodeksi, kunnes innostuin ajamaan pyöräkortin ja kavereiden perässä piti lähteä saman tein koluamaan Suomen moottoriratoja ensin Kawasaki zx-6r:llä sitten Yamaha R6R:llä ja lopuksi kilvettömällä Suzuki GSX-R 1000:lla. Kerran kävin radalla pyörän kanssa nutullani ja perhettä rupesi samalla olemaan, niin järki sanoin homman olevan ratamoottoripyöräilyn osalta paketissa. Kadulla moottoripyörällä ajaminen ei oikein antanut enää mitään kiksejä sen jälkeen, kun on vetänyt Motoparkissa polvi maassa bussipysäkin läpi n. pari markkaa taulussa. Mönkijöitä oli tuossa pyörien välissä ja osittain samanaikaisestikin. Pikkuhiljaan siirryin sitten pelkästään niihin.
.
. Lisää vaan tarinaa ja kuvia... ja laitappas seuraavaks koneeks 1000 XMR Rene 
*ottaa jonotusnumeron 2. kouraan...