Heti kun kello kilahti neljä, siirryin valmiiksi lastatun peräkärrini kanssa alle 10km päässä sijaitsevalle radalle. Tunnustelin vähän tuulia ja koitin päätellä mikä on ajojärjestys. Eipä paikalla tänään ollutkaan kuin kaksi isompaa pyörää. Kävin kiertämässä pari helpotettua kierrosta kun isot pojat pukivat ajokamppeita. Siinä sitten vuorotellen ajettiin. Minä ajelin mummovauhdilla varovaisesti radasta sitä minkä uskalsin niissä väleissä kun pyörät olivat varikolla lepäämässä. Onneksi on jo sen verran ikää ettei enää hävetä harjoitella rauhassa =)
Kolme tuntia vierähti ja ihan kivasti tuli hiki pintaan. Ihmeekseni Comanchea ei tarvinnut lykkiä eikä mitään jäänyt radalle. Peli taas ehjänä kärriin ja kotiin. Kerran lähti kuski tangentin suuntaan, kun renkaat haukkasivat syvälle pehmeään hiekkaan ja kömpijä loikkasi alta radan penkkaan.
Vaihdoin muuten eturattaan 13 piikkiseen. Ei tarvi niin julmetusti venkslailla vaihteiden kanssa pehmeässä hiekassakaan.
Hauskaa hommaahan tämä. Mieluisampaa kuntoilua kuin kuntopyörä tai lenkkeily
