
On se niin,että todella reissata saa, jos reissut tästä vielä paranee.
JunnuJussi tuossa aiemmin toteaa järjestelyistä kaiken oleellisen, että kiitokset myös meikäläisen osalta.
Hienoo oli myös tutustua uusiin alan harrastajiin ja jutella mukavia illanistujaisissa.


Kun keskiviikkona lähdettiin kohti Raajärveä ja sunnuntaiyönä oltiin takaisin Tampereella, ei väliin mahtunut ikävää hetkeä.
Ensin oli ajatus, että lähden crossiporukan mukaan, mutta kuitenkin houkutti sittenkin enemmän lähteä tutumman porukan kanssa "luontoon" ja katsoa mitä homma tuo tullessaan

Koska näytti siltä, että meikänkin vekottimella pysyy muiden mukana ja muille ei ollut isompaa haittaa vähän avittaa kun derbi jäi mahastaan kiinni, tuli sitten reissattua toinenkin luontopäivä samassa porukassa.
Se tässä luontomatkailussa oli mukavaa, että kellään ei ollut kiire mihinkään, vaikka välillä poluilla vähän räpättiinkin, taukoja pidettiin ja leppoisaa ja hauskaa oli. Välillä poikkeiltiin sivummalle isompiin rutakkohommiin ja kuinka ollakaan oli vielä enemmän hauskaa. Todella isot kiitokset mukavalle ryhmälle, oli hienoo ajella mukana.




Se, että pääsi noinkin hyvin etenemään, johtui ilmeisesti seuraavista seikoista, kun sitä porukalla pähkäiltiin
Ensinnäkin maasto oli kuivaa, sateella eteneminen olis ollu kivikossa ja epätasaisessa maastossa hankalampaa eli pito oli nyt hyvä.
Koska vehje painaa puolet ison mönkijän painosta, suolla pääsi hyvin etenemään, kun katsoi vähän minne ajoi ja sopivalla kaasun käytöllä oli koko ajan siinä pinnassa, löysät paikat piti ajaa isommalla vauhdilla.
Kun katsoi kuinka normimönkkärillä jää jäljet pintaan, ei crossista jäänyt oikestaan mitään painumaa. Muistaakseni suolla ei vehe ei jäänyt kertaakaan kiinni

Koska mönkkäri oli myös kapea ja lyhyt se menee helposti sellaisesta paikasta missä isommalla joutuu jo vekslaan

Kun maavara on takana pieni, joutu koko ajan katselemaan omat ajolinjat ja se tekee ajamisesta raskaampaa ja jännempää, joku ylläri tuli väkisinkin vastaan.
Kytkin joutu kyllä koville hitaassa ja jatkuvasti pysähtelevässä ajamisessa, ykkönen olis saanut olla jonkinverran lyhyempi.
Koska vekottimessa oli ilmajäähdytys, tuli myös välillä mieleen, että koskahan mahtaa leipoo kiinni

Missään upotus ja uittamis jutussa en ollu mukana ja varmaan hyvä olikin.
Yksin en kyllä lähtis kovin kauas harrastaan hommaa, nelivetomönkijäkaveri ja vielä vinssillä varustettu mukaan.
:!:Tämän tyyppisiä ajotapahtumia vaan lissää
