Can-am DS 250cc
-
- 6WD
- Viestit: 530
- Liittynyt: 21 Heinä 2006 14:54
- Paikkakunta: Kiimingissä on yhden 650 EFi:n kotitalli
DS:n hinta tippuu yhtä nopeaan ko ruplalla joten kannattaa kysyä lähimmältä kauppiaalta päivän hinta. Kaikkea muuta löytyy haulla. Kulutus liikkuu siinä ehkä 6-8 litran paikkeilla. Matkamittari heittää niin paljon ettei varmaa kilometrimäärää ole tullut pantua merkille. Itse käyn tankilla noin 100 km välein (mittari matka) kun sattuu olemaan tuossa työmatkalla asema ja silloin uppoaa tuollaiset 8-9 litraa. DS ei ehkä ole ihan pihein laite mutta kaikkihan nää vie ihan kiitettävästi. Paremmat kummit alle niin saattais kulutus tippua jonkun desin.
- Matkustaja jo toisessa polvessa.
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
-
- 6WD
- Viestit: 530
- Liittynyt: 21 Heinä 2006 14:54
- Paikkakunta: Kiimingissä on yhden 650 EFi:n kotitalli
Vajaan vuoden kokemuksella, mutta ihan yhtä pitkän koeajon jälkeen laitan tähän pienen katsauksen DS 250:stä kun se yhä laajempaa joukkoa näköjään kiinnostaa.
Can-Am DS250 on reilun kokoinen pikkumönkijä jota mahtuu ajamaan isompikin kuski. Laite on rekisteröity tieliikennekäyttöön mutta on parhaimmillaan hiekkamontulla, soratiepätkillä ja hyväkuntoisilla poluilla. Ohjaus on herkkä mikä helpottaa ajoa maastossa mutta vastaavasti tiellä se aiheuttaa pientä rauhattomuutta. Tätä samaa korostaa Kendan nappularenkaat jotka ei todellakaan ole tarkoitettu maantielle.
Jousitus on melko kova. Jos ei ole tarkoitus hyppyyttää crossiradalla niin kaikki alta satakiloiset, neuvolassa punnittavat voivat rauhassa käyttää pehmeintä jousen esijännityssäätöä joka löytyy molemmista etuvaimentimista ja yhdestä takavaimentimesta. Nämä on tietysti makuasioita ja kuskin mieltymyksestä kiinni. Vastaavasti jousituksen saa kyllä helposti pohjaamaan hyppyreissä. Tähän ei jousen esikireyden säätö auta vaan sitten on jo kaivettava kuvetta ja hommattava uudet pumput.
DS:n painopiste on hiukkasen korkealla mutta mikä pahinta, edessä. Kun kuski istuu satulassa niin painopiste tasoittuu koska penkki on niin takana, mutta siitä huolimatta pehmeässä maassa ja hiekassa DS jää herkästi kiinni kun etupää alkaa auraamaan. Tämä on ärsyttävä ominaisuus. Pehmeästä mudasta etupäätä ei jaksa edes nostaa vaikka takapäätä heittelee vielä kevyesti. Painopiste saattaa olla tosin tarkoin harkittua koska vastaavasti patikoissa hyppyyttäminen on hauskaa ja helppoa. DS ’lentää’ tasapainoisesti. Jousitusta hiukan pudottamalla DS:n vakaus kasvaa mikroautoluokkaan ja ainakin itse pidän siitä että laite ei paljon kallistele. Ennemmin mennään sitten kahdella pyörällä.
Putkirunko on tehty kestämään ikuisesti. Tässä laitteessa ei ole kikkailtu rakenneratkaisuilla vaan kaikki on tehty rehellisesti niin paksusta raudasta että kestää. Ehkä tästä syystä eteen on kertynyt sitä painoa. Nivelissä ei ole voitelunippoja vaan ne on ’kestovoideltu’. Tämän ratkaisun kestävyyden näkee vasta ajan kanssa. Ainoa rasvauskohde on taka-haarukan kiinnitys josta ravanippa löytyy. Hitsaussaumat on robottilaatua eli moitteettomat ja parahaimpia mitä olen näissä laitteissa nähnyt.
Katteet ovat crossimallia joiden pääfunktio on ulkonäkö. Suojasta ei juuri voi puhua joten kamppeet sotkeentuu joka ajolla. Tämä ei ole kovin ihailtava piirre työmatka-ajossa vaikka se antaakin katu-uskottavuutta kun on ajopuku vähän ravassa. Katemateriaali on pääosin sitkeää betoniämpärimuovia joka ei lohkeile pakkasessakaan. Muutama koriste on kovempaa seosta mutta sellaisissa paikoissa ettei siitä ole harmia. Katteet on jaettu kahteen osaan joiden liitos kulkee satulan etuosan kohdalla. Tämä liitos ei ole aivan onnistunut koska siinä on käytetty jonkinlaista innovatiivistä insinöörisuunnittelua pikku lipareineen ja sik-sakkeineen. Pelkkä suora liitos olisi toiminut paremmin. Nyt kun katteet kerran aukaisee on niitä vaikea saada enää yhtä istuvasti paikoilleen. Montaa kertaa ei kestä aukoa kun liitoskohta alkaa irvisteleen ikävästi. Tässä kohtaa neuvo, yksinkertainen on kaunista, on päässyt unohtumaan.
Moottori on SYM:n valmistetta ja vastaava löytyy ainakin SYM Quad Landerista ja TGB:stä.
Tehoa lähtee tieliikenteeseen sallitut 14-15kW. Ilmanotot niin variaattorille kuin saasteilmapumpulle (pumppaa ilmaa pakokanavaan) on vedetty ylös. Samoin on moottorin ilmanotto ja variaattorin tuuletuksen paluuilmakanava. Kaikki on suunnilleen satulan alareunan korkeudella. Siihen asti saa uida. Varsinaisia kuristuksia jotka postamlla saa 100hp:tä lisää, moottoriin ei ole tehty. Jos haikailee lisää tehoa niin isompi kaasutin ja väljempi putki auttaa eli ne normaalit virit mitkä kaikkiin muihinkin kaasutinmallisiin nelitahtivehkeisiin puree. Ilman saanti ei ole ongelma koska ilmanputsari on varsin hengittävä, pestävä superlooni ja muistuttaa Twin Airin sylinterimäisiä powerfilttereitä. Kierrokset on rajoitettu niin että ylikierroksille konetta ei saa edes vapaalla. Laite kulkee noin 75km/h kaupasta ostettuna.
Ensimmäinen voimalinkki on variaattori. Jos haluaa käydä vähän kokeilemassa metsässä ja poluilla niin tämä on ehdoton ratkaisu koska se mahdollistaa ryömimisvauhdit. Haittapuolena on variaattorin syömä teho jota näissä pikkuvehekeissä ei ole ylenmäärin jaossa muutenkaan. Satasen maantievauhdit, joita normivaihteellisilla pääsee, jää haaveeksi. DS:ssä on eteen-taakse-vapaa vaihteet. Nämä toimii todella sujuvasti ja täsmällisesti ilman minkäänlaista takertelua tai rasahteluja.
Toinen voimalinkki on toteutettu rattailla ja ketjuilla. Alkuperäinen eturatas on 15 piikkinen, mutta jos ajelee tiellä enemmän niin kannattaa vaihtaa 17-piikkinen eturatas. Sillä DS jaksaa vielä mennä huippuja mutta toisaalta tällä välityksellä voi vielä mennä ryömienkin. Tähän kun lisää maantiekelvolliset renkaat menee 90km/h rikki. Orkkisrenkailla ei tuota rajaa saavuta.
Suoraan tiskiltä käypästä ratasta voi olla vaikea löytää mutta lähelle sopivaa löytyy josta pienellä muokkauksella saa sopivan. Takaratasta ei juuri voi pienentää koska rattaan kiinnityspultit on jo lähellä ulkokehää.
Näihin ketju-ratas juttuihin liityy yksi harmi. Niin kuin aikaisemmin tuossa sanoin niin DS jää herkästi kiinni ja kaivautuu äkkiä hiekkaan. Jostain syystä DS:n takarattaan suoja ei oikein ole toimiva. Se suojaa erinomaisesti takarattaan ja takajarrulevyn kolhuilta mutta sillä on ihmeellinen taipumus kerätä kottikärryllinen hiekkaa ja syöttää se suoraan ketjulle niin että ketjut kiristyy katkeamispisteeseen.
Tästä on kokemusta yhden ketjun verran. Yhdet ketjut on katkenneet ja vasta nyt paljon myöhemmin keksin syyn. Ajoin pehmeäpohjaisella hiekkaradalla jossa on pikku hyppyreitä ja jossain vaiheessa kävi niin että kun ura kului ketjusuoja kaappasi hiekkaa, se kulkeutui ketjun ja rattaan väliin kirien ketjun ja seuraavassa hypyssä alas tullessa ketju ei yksinkertaisesti kestänyt kun siinä ei ollut yhtään löysää.
Sähkölaitteet ja liittimet on hyvin eristetty ja vaseliinissa. Kosteus ei ole ollut haittana koskaan ja minkäänlaisia sähkövikoja ei ole ollut (muuta kuin omissa asennuksissa). Pikku ärsytävyyksistä täytyy mainita etuvilkut. Polttimo on epästandardi niin että sitä ei saa mistä tahansa. ilmeisesti Yamahakin käyttää jossain crossissa samaa. Eli polttimon kiinnitysnastat ei ole 180 astetta toisiinsa nähden (siis vastapuolilla) vaan jotain muuta välillä 45-90 astetta. Huono idea käyttäjän kannalta mutta valmistaja on varmaan keksinyt keinon rikastua. Valot on vakiona kohtuulliset 2x35W lamput, mutta kun vaihtaa normi H4 55/65W -polttimot niin alkaa nähdä jo hyvin. Ne käyvät suoraan joten mitään modausta ei tarvita.
Jarrut on hyvät vaikkakaan ei ihan terävintä kärkeä. Edessä on kahdet levyt navoissa ja takana on yksi jarrulevy jossa myös käsijarru.
Käsijarru unohtuu aina päälle kun se on sellainen käännettävä vipu oikeassa kahvassa käsijarrun etupuolella. Sitä ei oikein noteeraa kun lähtee ajamaan. Jarruletkut on kaikki teräspunos letkuja joten jarrut sinällään on tunnokkaat eikä sellaista kumimaista tunnetta ole. Maantiellä saisi jarruissa olla hiukan lisää tehoa mutta soralla saa kyllä renkaat lukkoon mistä vauhdista tahansa.
DS on hyvä ensimmäiseksi mönkkäriksi. Se on rakenteeltaan tukeva ja kiva ajettava. Takuu on pelannut hyvin ja yhdestäkään asiasta ei ole tarvinnut kinata. Vain hyvä arvosana tulee siitä että osien saatavuus taas on ollut luokatonta. Joitakin osia on odoteltu yli puoli vuotta mikä ei ole lähelläkään kohtuullista. Saatavuus varmaan paranee kun malli vanhenee mutta alku on tökkinyt.
Jos vähänkin tykkää reippaammasta menosta niin DS250 ei ole oikea laite. DS ei ole raketti eikä sitä siitä saa kuin vapaassa pudotuksessa. Jos ultimate performance on valintakiteeri ota joku normivaihteilla oleva. Rauhallisemmalle kaverille sekakäyttöön, kaupunkipyöritykseen ja pienelle hiekkamontturadalle se on oiva peli joka kestää kovaa ajoa. DS250 on iso, kova lelu pikku hurvitteluun. Tiekäyttöön kannattaa vaihtaa heti soveliaammat renkaat.
Tässä lyhyesti mitä tulee mieleen yhdelle ihmiselle ja muut voinevat täydentää omilla kokemuksillaan.
Can-Am DS250 on reilun kokoinen pikkumönkijä jota mahtuu ajamaan isompikin kuski. Laite on rekisteröity tieliikennekäyttöön mutta on parhaimmillaan hiekkamontulla, soratiepätkillä ja hyväkuntoisilla poluilla. Ohjaus on herkkä mikä helpottaa ajoa maastossa mutta vastaavasti tiellä se aiheuttaa pientä rauhattomuutta. Tätä samaa korostaa Kendan nappularenkaat jotka ei todellakaan ole tarkoitettu maantielle.
Jousitus on melko kova. Jos ei ole tarkoitus hyppyyttää crossiradalla niin kaikki alta satakiloiset, neuvolassa punnittavat voivat rauhassa käyttää pehmeintä jousen esijännityssäätöä joka löytyy molemmista etuvaimentimista ja yhdestä takavaimentimesta. Nämä on tietysti makuasioita ja kuskin mieltymyksestä kiinni. Vastaavasti jousituksen saa kyllä helposti pohjaamaan hyppyreissä. Tähän ei jousen esikireyden säätö auta vaan sitten on jo kaivettava kuvetta ja hommattava uudet pumput.
DS:n painopiste on hiukkasen korkealla mutta mikä pahinta, edessä. Kun kuski istuu satulassa niin painopiste tasoittuu koska penkki on niin takana, mutta siitä huolimatta pehmeässä maassa ja hiekassa DS jää herkästi kiinni kun etupää alkaa auraamaan. Tämä on ärsyttävä ominaisuus. Pehmeästä mudasta etupäätä ei jaksa edes nostaa vaikka takapäätä heittelee vielä kevyesti. Painopiste saattaa olla tosin tarkoin harkittua koska vastaavasti patikoissa hyppyyttäminen on hauskaa ja helppoa. DS ’lentää’ tasapainoisesti. Jousitusta hiukan pudottamalla DS:n vakaus kasvaa mikroautoluokkaan ja ainakin itse pidän siitä että laite ei paljon kallistele. Ennemmin mennään sitten kahdella pyörällä.
Putkirunko on tehty kestämään ikuisesti. Tässä laitteessa ei ole kikkailtu rakenneratkaisuilla vaan kaikki on tehty rehellisesti niin paksusta raudasta että kestää. Ehkä tästä syystä eteen on kertynyt sitä painoa. Nivelissä ei ole voitelunippoja vaan ne on ’kestovoideltu’. Tämän ratkaisun kestävyyden näkee vasta ajan kanssa. Ainoa rasvauskohde on taka-haarukan kiinnitys josta ravanippa löytyy. Hitsaussaumat on robottilaatua eli moitteettomat ja parahaimpia mitä olen näissä laitteissa nähnyt.
Katteet ovat crossimallia joiden pääfunktio on ulkonäkö. Suojasta ei juuri voi puhua joten kamppeet sotkeentuu joka ajolla. Tämä ei ole kovin ihailtava piirre työmatka-ajossa vaikka se antaakin katu-uskottavuutta kun on ajopuku vähän ravassa. Katemateriaali on pääosin sitkeää betoniämpärimuovia joka ei lohkeile pakkasessakaan. Muutama koriste on kovempaa seosta mutta sellaisissa paikoissa ettei siitä ole harmia. Katteet on jaettu kahteen osaan joiden liitos kulkee satulan etuosan kohdalla. Tämä liitos ei ole aivan onnistunut koska siinä on käytetty jonkinlaista innovatiivistä insinöörisuunnittelua pikku lipareineen ja sik-sakkeineen. Pelkkä suora liitos olisi toiminut paremmin. Nyt kun katteet kerran aukaisee on niitä vaikea saada enää yhtä istuvasti paikoilleen. Montaa kertaa ei kestä aukoa kun liitoskohta alkaa irvisteleen ikävästi. Tässä kohtaa neuvo, yksinkertainen on kaunista, on päässyt unohtumaan.
Moottori on SYM:n valmistetta ja vastaava löytyy ainakin SYM Quad Landerista ja TGB:stä.
Tehoa lähtee tieliikenteeseen sallitut 14-15kW. Ilmanotot niin variaattorille kuin saasteilmapumpulle (pumppaa ilmaa pakokanavaan) on vedetty ylös. Samoin on moottorin ilmanotto ja variaattorin tuuletuksen paluuilmakanava. Kaikki on suunnilleen satulan alareunan korkeudella. Siihen asti saa uida. Varsinaisia kuristuksia jotka postamlla saa 100hp:tä lisää, moottoriin ei ole tehty. Jos haikailee lisää tehoa niin isompi kaasutin ja väljempi putki auttaa eli ne normaalit virit mitkä kaikkiin muihinkin kaasutinmallisiin nelitahtivehkeisiin puree. Ilman saanti ei ole ongelma koska ilmanputsari on varsin hengittävä, pestävä superlooni ja muistuttaa Twin Airin sylinterimäisiä powerfilttereitä. Kierrokset on rajoitettu niin että ylikierroksille konetta ei saa edes vapaalla. Laite kulkee noin 75km/h kaupasta ostettuna.
Ensimmäinen voimalinkki on variaattori. Jos haluaa käydä vähän kokeilemassa metsässä ja poluilla niin tämä on ehdoton ratkaisu koska se mahdollistaa ryömimisvauhdit. Haittapuolena on variaattorin syömä teho jota näissä pikkuvehekeissä ei ole ylenmäärin jaossa muutenkaan. Satasen maantievauhdit, joita normivaihteellisilla pääsee, jää haaveeksi. DS:ssä on eteen-taakse-vapaa vaihteet. Nämä toimii todella sujuvasti ja täsmällisesti ilman minkäänlaista takertelua tai rasahteluja.
Toinen voimalinkki on toteutettu rattailla ja ketjuilla. Alkuperäinen eturatas on 15 piikkinen, mutta jos ajelee tiellä enemmän niin kannattaa vaihtaa 17-piikkinen eturatas. Sillä DS jaksaa vielä mennä huippuja mutta toisaalta tällä välityksellä voi vielä mennä ryömienkin. Tähän kun lisää maantiekelvolliset renkaat menee 90km/h rikki. Orkkisrenkailla ei tuota rajaa saavuta.
Suoraan tiskiltä käypästä ratasta voi olla vaikea löytää mutta lähelle sopivaa löytyy josta pienellä muokkauksella saa sopivan. Takaratasta ei juuri voi pienentää koska rattaan kiinnityspultit on jo lähellä ulkokehää.
Näihin ketju-ratas juttuihin liityy yksi harmi. Niin kuin aikaisemmin tuossa sanoin niin DS jää herkästi kiinni ja kaivautuu äkkiä hiekkaan. Jostain syystä DS:n takarattaan suoja ei oikein ole toimiva. Se suojaa erinomaisesti takarattaan ja takajarrulevyn kolhuilta mutta sillä on ihmeellinen taipumus kerätä kottikärryllinen hiekkaa ja syöttää se suoraan ketjulle niin että ketjut kiristyy katkeamispisteeseen.
Tästä on kokemusta yhden ketjun verran. Yhdet ketjut on katkenneet ja vasta nyt paljon myöhemmin keksin syyn. Ajoin pehmeäpohjaisella hiekkaradalla jossa on pikku hyppyreitä ja jossain vaiheessa kävi niin että kun ura kului ketjusuoja kaappasi hiekkaa, se kulkeutui ketjun ja rattaan väliin kirien ketjun ja seuraavassa hypyssä alas tullessa ketju ei yksinkertaisesti kestänyt kun siinä ei ollut yhtään löysää.
Sähkölaitteet ja liittimet on hyvin eristetty ja vaseliinissa. Kosteus ei ole ollut haittana koskaan ja minkäänlaisia sähkövikoja ei ole ollut (muuta kuin omissa asennuksissa). Pikku ärsytävyyksistä täytyy mainita etuvilkut. Polttimo on epästandardi niin että sitä ei saa mistä tahansa. ilmeisesti Yamahakin käyttää jossain crossissa samaa. Eli polttimon kiinnitysnastat ei ole 180 astetta toisiinsa nähden (siis vastapuolilla) vaan jotain muuta välillä 45-90 astetta. Huono idea käyttäjän kannalta mutta valmistaja on varmaan keksinyt keinon rikastua. Valot on vakiona kohtuulliset 2x35W lamput, mutta kun vaihtaa normi H4 55/65W -polttimot niin alkaa nähdä jo hyvin. Ne käyvät suoraan joten mitään modausta ei tarvita.
Jarrut on hyvät vaikkakaan ei ihan terävintä kärkeä. Edessä on kahdet levyt navoissa ja takana on yksi jarrulevy jossa myös käsijarru.
Käsijarru unohtuu aina päälle kun se on sellainen käännettävä vipu oikeassa kahvassa käsijarrun etupuolella. Sitä ei oikein noteeraa kun lähtee ajamaan. Jarruletkut on kaikki teräspunos letkuja joten jarrut sinällään on tunnokkaat eikä sellaista kumimaista tunnetta ole. Maantiellä saisi jarruissa olla hiukan lisää tehoa mutta soralla saa kyllä renkaat lukkoon mistä vauhdista tahansa.
DS on hyvä ensimmäiseksi mönkkäriksi. Se on rakenteeltaan tukeva ja kiva ajettava. Takuu on pelannut hyvin ja yhdestäkään asiasta ei ole tarvinnut kinata. Vain hyvä arvosana tulee siitä että osien saatavuus taas on ollut luokatonta. Joitakin osia on odoteltu yli puoli vuotta mikä ei ole lähelläkään kohtuullista. Saatavuus varmaan paranee kun malli vanhenee mutta alku on tökkinyt.
Jos vähänkin tykkää reippaammasta menosta niin DS250 ei ole oikea laite. DS ei ole raketti eikä sitä siitä saa kuin vapaassa pudotuksessa. Jos ultimate performance on valintakiteeri ota joku normivaihteilla oleva. Rauhallisemmalle kaverille sekakäyttöön, kaupunkipyöritykseen ja pienelle hiekkamontturadalle se on oiva peli joka kestää kovaa ajoa. DS250 on iso, kova lelu pikku hurvitteluun. Tiekäyttöön kannattaa vaihtaa heti soveliaammat renkaat.
Tässä lyhyesti mitä tulee mieleen yhdelle ihmiselle ja muut voinevat täydentää omilla kokemuksillaan.
- Matkustaja jo toisessa polvessa.
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- erik.loka
- 6WD
- Viestit: 299
- Liittynyt: 03 Maalis 2006 20:37
- Mönkijä:: ex BRP 1000XT ja ex DS
- Paikkakunta: Kuggisby/Hollola

Ei voi kun yhtyä edelliseen puhujaan. (Noin niiku kuvainnollisesti)

Eli DS on ensi mönkkäriksi kelpo kikotin ja omalla kohdalla ollut tosi luotettava ja hintansa väärtti, mutta nälkä tuppaa kuitenkin kasvamaan syödessä, että tässä itsekkin haaveilen uudesta kömpijästä.
Ei heru hallituksen puheenjohtajalta pudjettiin +500cc liukumaa.
Ihminen on kuin leipäpussi, sulkijasta näkee koska vanhenee.
HoHa kirjoitti: Can-Am DS250 on reilun kokoinen pikkumönkijä jota mahtuu ajamaan isompikin kuski. Laite on rekisteröity tieliikennekäyttöön mutta on parhaimmillaan hiekkamontulla, soratiepätkillä ja hyväkuntoisilla poluilla.

Lainausta lyhennetty, yhden lauseen takia ei kannata koko viestiä lainata. Lainataan vain oleellinen!!! T: Moderaattori
- Polaris Sportsman X2 500E EFI -07 -
-
- 6WD
- Viestit: 530
- Liittynyt: 21 Heinä 2006 14:54
- Paikkakunta: Kiimingissä on yhden 650 EFi:n kotitalli
Minulta loppu DS:stä takaa jarrupalat. Uusien hinta aiheutti lähinnä hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Cana ei pysty minua enää paljon yllättämään
Yhdet jarrupalat taakse 203€
En kuitenkaan aio maksaa näistä uniikeista keräilyharvinaisuuksista niin paljoa joten painelin nettiin katteleen vaihtoehtoja.
Jenkkifoorumilta löytyi vihjettä. Sielläkin DS250 jarrupalasarja ympäri maksaa 465$. Eli tuo hinta ei ole suomen maahantuojan keksintöä vaan ihan tehtaalta se hinta tulee. Samaa hintaa kauhistelivat rapakon takanakin ja tekivät etsinnät meitän puolesta.
Arti Cat DVX 250. Samat palat 15$. Katotaas huomenna paljonko ne on Suomessa ja miten ne istuu. Tilaukseen menee melko summissa mutta jos 20-30€ maksaa niin kannattaa kokeilla. Muussa tapauksessa mennään prätkäluukulle vertailemaan paloja.


Yhdet jarrupalat taakse 203€

Jenkkifoorumilta löytyi vihjettä. Sielläkin DS250 jarrupalasarja ympäri maksaa 465$. Eli tuo hinta ei ole suomen maahantuojan keksintöä vaan ihan tehtaalta se hinta tulee. Samaa hintaa kauhistelivat rapakon takanakin ja tekivät etsinnät meitän puolesta.
Arti Cat DVX 250. Samat palat 15$. Katotaas huomenna paljonko ne on Suomessa ja miten ne istuu. Tilaukseen menee melko summissa mutta jos 20-30€ maksaa niin kannattaa kokeilla. Muussa tapauksessa mennään prätkäluukulle vertailemaan paloja.
- Matkustaja jo toisessa polvessa.
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
-
- 6WD
- Viestit: 530
- Liittynyt: 21 Heinä 2006 14:54
- Paikkakunta: Kiimingissä on yhden 650 EFi:n kotitalli
DVX 250cc ei ole myynnissä suomessa. Yleensä laitteiden OVH hinnat löytyy kyseisen maahantuojan sivuilta kuten tässä tapauksessa http://www.arcticcat.fi/atv/.Cross kirjoitti:Tuosta Arctic Cat dvx 250 puheenollen niin paljonko sillä on hintaeroa DS:ään?
- Matkustaja jo toisessa polvessa.
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
-
- 6WD
- Viestit: 530
- Liittynyt: 21 Heinä 2006 14:54
- Paikkakunta: Kiimingissä on yhden 650 EFi:n kotitalli
Piti sitten mennä prätkäluukulle vertailemaan ja kas kumma Kymcon scootterin palat on samat. Hinta noin 40€. Tarkemmin kun vertailin niin leimatkin paloissa on samat mutta Kymcon paloissa vaan lukee lisäksi että Kymco. Jos tartetta niin Part nro:45105-LBA7-305 on taikasana jolla osa löytyy. Nämä palat on siis taakse. Edessä on kiusallakin hiukan erillaiset.HoHa kirjoitti:Minulta loppu DS:stä takaa jarrupalat. Uusien hinta aiheutti lähinnä hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Cana ei pysty minua enää paljon yllättämään![]()
![]()
Yhdet jarrupalat taakse 203€En kuitenkaan aio maksaa näistä uniikeista keräilyharvinaisuuksista niin paljoa joten painelin nettiin katteleen vaihtoehtoja.
Jenkkifoorumilta löytyi vihjettä. Sielläkin DS250 jarrupalasarja ympäri maksaa 465$. Eli tuo hinta ei ole suomen maahantuojan keksintöä vaan ihan tehtaalta se hinta tulee. Samaa hintaa kauhistelivat rapakon takanakin ja tekivät etsinnät meitän puolesta.
Arti Cat DVX 250. Samat palat 15$. Katotaas huomenna paljonko ne on Suomessa ja miten ne istuu. Tilaukseen menee melko summissa mutta jos 20-30€ maksaa niin kannattaa kokeilla. Muussa tapauksessa mennään prätkäluukulle vertailemaan paloja.
Kiitos Oulun Motormanin hemmolle että jaksoi kaivella. Esimerkillistä palvelua.


- Matkustaja jo toisessa polvessa.
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
- Joo kiitos maksan tämän kyllä takasin niin että et huomaakkaan...
-
- Noppeli
- Viestit: 7
- Liittynyt: 22 Huhti 2007 10:54
- Paikkakunta: Oulu
Kävin tuossa koeajopäivillä Ojan raudassa.. Ei vain päässyt Ds:ää koeajamaan, kun ei ollut koeajolaitetta, vain yksi uusi sisällä. Tulipahan tutkailtua ja potkittua renkaita (oli muuten yksi tyhjänä
).
Siistin oloinen peli. Made in Taiwan luki kilvessä ja pari miggilanganpätkää törötti saumoissa pystyssä, muuten vaikutti ok laitteelle. Myyjä jaksoi laskea tarjouksenkin, mutta kun ei päässyt kokeilemaan..
HoHa on ainakin todennut laitteen kelpo peliksi, mutta mitä mieltä muut käyttäjät? Minkälaisia kokemuksia ja miten on takuu pelannut? Vai onko ollut tarvetta? Onko kulutuslukemat samoja kuin HoHalla?

Siistin oloinen peli. Made in Taiwan luki kilvessä ja pari miggilanganpätkää törötti saumoissa pystyssä, muuten vaikutti ok laitteelle. Myyjä jaksoi laskea tarjouksenkin, mutta kun ei päässyt kokeilemaan..
HoHa on ainakin todennut laitteen kelpo peliksi, mutta mitä mieltä muut käyttäjät? Minkälaisia kokemuksia ja miten on takuu pelannut? Vai onko ollut tarvetta? Onko kulutuslukemat samoja kuin HoHalla?