minä tulin kovaa ja yritin heittää perää mutta hanki ei antanut periksi vaan tökkäs johonkin uraan ja mönkijä kippasi nurin niskoin pääsin itse pomppaamalla jaloille lennosta juoksin heti mönkijän luo ja käänsin sen ympäri ja varmistin onko katteet ehjät mutta myöhemmin huomasin ison halkeaman takakatteessa se oli eka ja viimeinen lentoni
(tietäiskö kukaan mistä löytäisin ihan uuden takakatteen mönkijääni)
Jos ei noita tarkoituksella tehtyjä lasketa mukaan, niin itselläni pahin lento oli sadan vauhdista pysähdys nollaan 20 cm matkalla. Siinä oli fysiikan jatkuvuuslait kovilla... sekä omat paikat. No mönkkärin päällä pysyttiin, joskin luut meni hieman uusjakoon ja tukivarsi meni poikki, joten jatkamaan ei päässyt ajamalla.
-- Marko Laine --
-- Team Laine -- http://shop.teamlaine.fi (verkkokauppa)
Meiltä myös mönkkärien säädöt Dynojet 250ix penkissä.
Jos ei noita tarkoituksella tehtyjä lasketa mukaan, niin itselläni pahin lento oli sadan vauhdista pysähdys nollaan 20 cm matkalla. Siinä oli fysiikan jatkuvuuslait kovilla...
No kyllä tosiaan - jos 'sadan vauhti' tarkoitti 100 km/h, niin hidastuvuutta tuli parisataa g:tä (n. 2100 m/s2) ..
Sipoossa radalla 70km/h vauhdista sladissa kyntöpeltoon ja sen jälkeen pieni ilmalento mönkijä parit voltit ja ohjausakseli solmuu....itellä kylki mustana viikonverran....
Talvella Ohkolan radalla ajoin enduropyörää karkuun Hondan crossimönkijällä. 4 vaihteella kaasu auki loivaan hyppyyn, josta mönkkä lähti poikittain ilmaan.
Mitään en kerinny tekeen, tuli pyörilleen kylkiedellä maahan josta uudestaan voltilla ilmaan ja korkeelle.
alaspäin tullessa kerkisin ajatella et eihän tässä kuinkaan käyny juoksen vauhdin pois ku oon tulossa jaloilleni alas, mut jalat ku hipas maata niin taas lennettiin ja seuraava muistikuva on ku tulin hartiat edellä lumihankeen n.10 metriä radasta ja mönkkäri lensi yli (onneksi) komeilla volteilla n. 20 metriä radalta.
Ihme kyllä itelle ei tullu ku mustelmia ja paikkojen kolotusta, oli varusteet päällä.
Mönkijään joutu hommaan uuden tangon mut muovit pysy ehjänä pakkasesta huolimatta.
Vajaan 1 m korkean kiven ylitys. Oma moka. En siiränyt painoa eteen tarpeeksi, vaan keula pystyyn ja suorin vartaloin taaksepäin ympäri. Takana oleva tavarankuljetuslaatikko ja ohjaustanko jättivä tilaa mönkkärin ja maan väliin sen verran, etten itsenäni telonut. Tangot väärään ja jarrukahvan runko murtui poikki.
varmaan pahin on ollu, ku kawalla ajoin kaks päällä ja sitten ojan ylitys.. takana olija kokematon, olis pitäny pyytää se pois kyydistä, no tunsin ku kaveri liikahti 30 cm taakse ja sitten se repi mutkin mukaan. kawasta nokka ylös ja me ollaan selällään ojassa ja kawa ohjaustanko suoraan naamaan. Mietein et tartteeko sitä kypärää laittaa tohon pikku reissuun, onneks laitoin, multa ja kamulta molemmilta kypärän visiriikiinnitykset paskaks, ei muuta. Mut oli aika töräys, ilman kypärää tuskin olis naamasta paljoo jäljellä.
Mut noita lentoja on tullu kyl joku 10-15 jo sillee et itte oon hypänny/lentäny pois kyydistä
tulipas taas harvinaisen epäselvä ja pitkä viesti.
Jos ei noita tarkoituksella tehtyjä lasketa mukaan, niin itselläni pahin lento oli sadan vauhdista pysähdys nollaan 20 cm matkalla. Siinä oli fysiikan jatkuvuuslait kovilla...
No kyllä tosiaan - jos 'sadan vauhti' tarkoitti 100 km/h, niin hidastuvuutta tuli parisataa g:tä (n. 2100 m/s2) ..
Kyllä se valitettavasti oli 100km/h, vaikka siinä maassa maileja normaalisti mitataankin. Eli paikkana sama kuin tuossa vieressä olevassa hyppykuvassa, joskin eri kerralla. Dyynit ovat todella yllättäviä, vähän kuin puhtaan valkea lumikin. Mitään en kerinnyt tehdä kun maa hävis pyörien alta ja hetken päästä olikin pystyseinä vastassa. Jousto loppui niin mönkkäristä kuin itsestäkin sillä seurauksella että mönkkärin vaurion lisäksi mulla meni oikea käsi ja jalka poikki, muutama kylkiluu, nenä ja lantioon murtumia. Kypärästäkin meni leukari rikki ja lippa poikki, sekä tietysti roll-offit uusiksi.
Näin jälkeenpäin huvitti että hyvin sillä poikkinaisella jalalla sai vielä Bansheen käyntiinkin. No edellisenä päivänä ajokin omistaja, naispuoleinen mursi ranteensa röykyissä. Taisi muuten olla viimeinen kerta niillä mönkkäreillä kun he ajoivat. Meni myyntiin koko perheen mönkkärit ja minimopotkin ja siirtyivät golffin pariin. Kummallisia kun pienestä säikähtää, vaikka se ei ollut edes omista lipoistani pahin. Itse olen kyllä ajanut senkin jälkeen useamman vuoden.
-- Marko Laine --
-- Team Laine -- http://shop.teamlaine.fi (verkkokauppa)
Meiltä myös mönkkärien säädöt Dynojet 250ix penkissä.
ajoin noin 80km/h metrin syvyiseen koloon ja mönkijä oli kolmessa metrissä väärinpäin ja minä sen ylä puolella jalat ylöspäin ei siinä muuta kuin ohjaus akseli vinoon, sarvet solmulle ja kaksi kylkiluuta poikki, niin ja takaloksut valkoisena
Älä ikinä sano emännälles ennen kurvia, jos istut kyydissä, että: "hidasta". Saattaa meinaan kääntää pään taaksepäin ja huutaa: "MITÄ?".....
Kilinkolin.... Onneks oli pehmonen penkka.
se oli eka ja viimeinen lentoni 
POLARIS
sillee et itte oon hypänny/lentäny pois kyydistä
