Kiitoksia tosiaan hurjan paljon Heikille!
Perjantaina jännitti jo muutenkin kamalasti koko lähteminen.
Jännä ei ainakaan pienentynyt kun istuin koulutuksessa ja sain viestin että paku jolla piti lähteä ei mennytkään katsastuksesta läpi... Ja ei ajoaikaa kun katsastus myöhässä. Oi voi sitä kärsimyksen määrää kun piti istuu silti vaan hiljaa ja paikallaan. Onneksi tehokkaat transiitin omistajat korjasivat vian ja niinhän se lopulta katsastussetä antoi leiman paperiin.
Kammo vesisateessa alkoi sitten matka kohti kangasniemeä. Kaikilla enempi tai vähempi perhosia mahassa. Ennen perille pääsyä piti ajaa vielä jotain kinttupolkua jonka kummallakin puolella oli pohjattomat ojat.. (Apukuskina pelottaa muuten paljon enemmän..

) Ja Ensimmäinen jumitus tuli heti parkkipaikalle (pellolle) päästyä. Siinä vähän säntäilyä ja sähläämistä ja vihdoin koneet kyydistä että saatiin paku liikkeelle.
Seuraavan päivän mönkimiset meni tosi mukavasti. Pojat odotti mua kiltisti ja taisivat pariin otteeseen kantaa kissan kuskeineen suosta..

Kiitos siitä.
Mut kaikista paras tulikin vasta sitten kun olin jo melkein valmis luovuttamaan. Tauon jälkeen kun tuli pimeys. Se yllätti täysin kuinka mukavaa oli ajaa pimeässä. Ihan varmasti kissa kutistui, kivet pieneni ja puut meni kauemmas. Aivan Mahtavaa! Sitä tahtoo lisää!
Ajojen jälkeen kun pääsisi vielä kuumaan tynnyriin tähtitaivaan alle niin ei paremmasta olisi väliä.
Kiitos Heikki vielä mahtavasta olosta vielä vkonlopun jälkeenkin!