Siivosin suutani ja pari typoa siinä samalla.
Sääli on sairautta ja sillävälin kun joku reppana itkee menetettyä elämäänsä, me vedetään täysillä ja se saisi mielellään olla eniten, vedetään mitä vedetään.
Meille soittelee joka ikinen päivä jotain ketteriä vakoojia ja varmasti olen hyvin asiallinen ihminen puheissa ja sähköposteissa.
Ja kun joku hyökkää ylle, niin hyökkäys on paras puolustus. Lällärit lakoon ja Crybeibet luiskaan. Ei täällä muutkaan kauppiaat itke toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
Se on tasapuolisesti kaikille niin, että hoida asiasi, tai siirry ammatinvalintakysymysten ääreen.
-Sellaiset ajat on ohitse, että yhden fillarin, tai mönkkärin myymisellä perhe elää koko vuoden. Ja kaikki ei ole kauppiaita, ainakaan by the mercy of the Lord. Ja maailmasta saa paljon helpommallakin ja paljon parempaakin liksaa, kun tällä ryskäämisellä.
Itteä ja muutamaa kaveria ei vaan miellyttänyt männävuosien hinnoittelu ja saamamme palvelut, tai reipas käytös.
-Loppu alkaa olla jo aika legendaarista.

Se on sellanen juttu, että maailmaan mahtuu möykkää ja mukuloita.
-Järjestetäänkö niitä molempia?