LeeLoo kirjoitti:Tulipa opittua että ojasta pääsee hyppäämällä yli ja elä lähde hondien kanssa Ehjälle suolle sain palaneen variaattorin hihnan ja uuden nimen.. NARUNJATKE
Aina sitä oppii jotain uutta Positiivinen asenne vaikka remmi kuukahtikin
Edit. Niitä kuvia ja videoita ois kiva nährä koko reisusta !
Kertokaas nyt miten ne tonniset scramblerit siellä pärjäsivät kovassa seurassa.. eikös siellä pari niitä ollut mukana ajossa. Ja kuvia sekä videoita olisi mukava katsella.
Can-Am 1000 Pro T3 -2017
Ex. Can-Am 570 Pro T3 -2017
Ex. Can-Am 500 Pro T3 -2015
Ex. Polaris XP 850 T3 -2013
Ex. Polaris XP 850 HO forest -2012
Ex. Can-Am 650 xt -2011
Ex. Polaris XP 550 -2010
Ex. Can-Am 400 EFI -2010
Ex. Honda TRX 420 FE -2008
Nonnii, Raajärveltä kotiuduttu eilen illalla väsyneenä, mutta onnellisena. Hieno oli setti taas - isot kiitokset Hessuille järjestelyistä ja muille mönkijämiehille seurasta.
Eka reiteillä, vika reiteillä -periaatteella mentiin ja uutta reitistöä löytyi hyvinkin paljon vielä vuosien ajojen jälkeen. Sunnuntai iltana ei tarvinnut enää kuin neljän hengen sauna lämmittää, sen vähiin kävi ainoan kunnon vesisadepäivän ajelijat. Kawoissa ei mitään, Canan vinssikontaktori vähän tukkoisessa paikassa (pitää modata jatkoa aatellen) eli kuumeni/hyytyili helteessä ja sitten tuo näköjään yleinen Scramplerin vetarimurhe yhdessä laitteessa - pieni rauhallinen ojan yli pompautus ja murros sökö. Mutta tärkeintä, että miehet kohtalaisen ehjinä.
Toivottavasti taas ensi vuodeksi saadaan tapahtuma!
Hienot päivät, kyllä taas kysyttiin luonnetta kun narulla piti kanalan väkee työntää... Etuvetari kökkönä, malja halki, mistähän johtu... teorioita on monia, yks on Polaris!
Enskerralla korkeemmalla ja vahvemmin , Kiitos vielä kaikille !
Kolkkapojat kiittää ja kumartaa jälleen kerran .
Raajärvi 2014 oli jälleen kerran hieno tapahtuma.
Kiitos Mainarin väki + muut järjestelyissä olleet.
Suur kiitos myös Hessulle ( vuodesta toiseen ) hieno juttu.
Nyt niitä kuvia ja viteoita esiin!!!
Reissusta poisjääneiden mielestä tämä ketju on täysin turha, jos kuvatuksia ja viteoita vuoden huipputapahtumasta ei saada eetteriin!
Olisi kiva nähdä etenkin miten tonniset scramblerit, eli uudet "kanan kynijät" lennättää pehkua!!
Pohojanmaan porukallahan siellä oli taas jos jonkinlaista laitetta ja varmaan kameroitakin, niin dataa voisi hiukan jakaa meillekin...
Pitää jossain vaiheessa alkaa purkamaan videoita joita tuli nyt kuvattua ennätysvähän tältä reissulta, mutta ehkä niistä saa raavittua jotain tyhmää kasaan. Tonnisonneista sen verran, että meidän rakkineet osoittautuivat onnistuneiksi menijöiksi niin hiekalla kuin suossakin.
Jos noppeliporukan maajussilla olisi se video jossa vedetään rämpylällä suon yli, niin kehtaatko tuupata mulle..
Kyllä tapahtumassa on edetty myös ns. Kiinalaisilla. En osaa heti sanoa onko mainitsemaasi ollut, mutta varmasti pääsee eteenpäin, kunhan vinssit ja akut on kunnossa, mutta sama koskee kaikkia merkkejä.
Ettepäin
Varoitus: Luvalliset ajot saattaa olla maksullisia ja aiheuttaa riippuvuutta !
Skype: Roosa999 ja oikea nimi: Heikki Hautala https://www.pariuraa.fi/wordpress
No laitetaan ny 1 scrambler ojan ylitys .. Vehkeessä oli blackmambat ja siitä hajos 2x vetarit ja sit kestävil vetareilla perä http://youtu.be/Itq2QyUOBA8 pienet naurut saatiin ku meijän canat ei oikeen liikkunu
hieno oli tapahtuma vaikka sitä tuli seurattua tuossa grizzlyn penkiltä sievin turvakengät jalassa. hyvin oletta uralla siellä missä tuli kierreltyä kattelemassa herrojen menoa. tuosta rämpylän vetarin kestävyydestä että hajosko alkuperäisillä vetareilla murros vai menikö tikku poikki? jos murros ja jos edellisen ojan ylityksen ottaa huomioon niin ja samanlaisessa tilanteissa mennee muillakin vakio vetari poikki niin oisko mahdollista että ulosjouston aikana vetarin kulma menee niin jyrkäksi ja sitten ku pitoa saa niin kuuluu poks ku nivel ei pysty pyörimään vaan alkaa kiertämään omaa akselia akselin ympäri ja näin räjähtää kappaleiksi.
"joko mennään?
näillä mennään
range rover vm75
polaris pro x2 700 vm 04
yamaha grizzly 660 vm 06
Mikä siinä on, että sakki värjöttelee Etelälapin maisemissa joka vuosi loppukeväästä kylmissään kunnes reipas lauma kuumia koneita ja komeita karjua... ja pari kaunista naista saavuttaa napapiirin, napsahtaa lapissa kesä päälle. 23-27 astetta plussan puolella ja vähän ukkosta, sekä illasta sitten raikas mutta lyhyt sade. Molempina ajopäivinä.
Tapahtuma sai omituisen käänteen keskiviikkoaamuna, kun Mainarin Mestari, Heikki Siivola soitti ja sanoi, että onko päivämäärässä virhe? Sakkia on meinaan tulossa keskiviikkoiltana jo hyvissä ajoin paikalle, vaikka tapahtuma oli merkattu alkamaan torstai-illasta.
Pikainen tarkistus osoitti virheen olemattomaksi, sillä päivämäärät oli oikein. Sakilla oli vaan niin kova hinku Lapin kauniiseen maastoon ajamaan, jotta olivat päättäneet lähteä hyvissä ajoin. Mainarissa oli tilaa ja henkilökuntaa paikalla, joten 60% invaasio saatiin mallikkaasti hoidettua. Myös aamupalaa oli torstaille tarjolla alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen.
Myös lupa-asioissa oli tapahtunut mukava käänne, eli koko alue oli saatu tiedoista poiketen jo torstaille ajoon ja aamurähmien lennettyä silmistä, oli sakilla kuupat päässä ja kahluuhousut jalassa. Valmiina siis Raajärven taistoon. Sinne ne suurinosa sitten lähti jo Tostaipäiväksi, joka oli toki loistava yllätys kaikille aikaisen kulkijoille. Muutoinhan torstaina on saanut ajaa vain Mainarin omissa maastoissa. Etelen Vetelälle on toki Mainarinkin omatkin maastot pääasiassa reippaammat kuin omat konsanaan.
Torstai-illalle pääjoukko oli saapunut ja kentällä oli karnevaalimeininki. Pop-up telttaa, grilliä, musiikkia ja loistavaa tunnelmaa oli koko piha pullollaan. Selkeä privaattitiimihenki oli noussut esiin. Pumpulipersepojat, Team Stefa, Kolkkapojat ja Team Pohjanmaa nyt lukuisista mainitakseni.
Ensimmäiset olivat jo saaneet mönkijöihin sen verta osumaa, että jo aamupäivästä tilattiin pitkin Suomenniemeä uutta osaa Raajärvelle. Haastavaa siis vuodesta toiseen. Palikkaa saapui kivasti illaksi, joten osa tiimeistä ahersi teltoissaa koneiden parissa, kun maltilliset kuskit ehkä sitten virvoikkeista ja auringosta.
Day 1
Perjantaiaamu aukeni aurinkoisena ja lämpöisenä. Seiskaksi aamiaiselle ja kasilta sitten ohjaajakokous. Edellisvuoden ohjeet kokouksessa matkaa ja sitten Pihalle katsastamaan koneita. Ohjeet piti sisällään melko simppeliä faktaa. Uraa ei levennetä ja uutta ei tehdä. Mutta 2000 kilometrin reitistössä on varmasti kaikille ajamista. Itse ajoin kumpanakin päivänä koskematonta yhteensä 40 km, ja olen siellä jo 8 kertaa käynyt. Laajat on maastot.
Katsastuksessa tarkistettiin kaikissa koneissa pakolliset sammutin ja ensiapulaukku. Kumpainenkin oli löytänyt mutinoitta tiensä mukaan ja Vakuutuksestahan huolehtii jokainen ihan itse. Maastolaitteessahan pitää olla liikennevakuutus voimassa, vaikka kilpeä ei olisikaan.
Ladies and Gentlemen !, Start your Engines. Sakki laittoin miljoonapihan käymään ja poistui maastoon about kymmenessä minuutissa. Itse otin muutaman orvon=yksinajajan perään Roosa999jr:n kanssa ja suuntasimme etelään.
Perässä sekalainen seurakunta, saavuimme ensimmäiselle pätkälle. Ajettuamme 20 km siirtymää saavuimme sähkölinjan alkuun. Hondat hiippaili kärjessä ja muut perässä. Linja oli mainiota verryttelyä, kunnes saavutimme pois kerätyn sähkölinjan pohjan. Se meni ensin veteläksi ja sitten vinoksi. Ensimmäinen lutakon ylitys oli kynnysvoitto. Paikka näytti uppoiselta, mutta se kuuluisa maltillinen kaasunkäyttö saavutti voiton tuosta lutakosta. Perässä tuli kolme muuta, mutta mahtisonnit kiersi metsäkoneuraa pitkin suosiolla. Sitten alkoi kivikko ja kaltevalla pinnalla ajo. Kivaa kikkailua kevyille koneille, mutta hivenen raskasta sitten isommille. Linja kun jäi taakse, saavutimme kelkkauran pidemmän osuuden. Siellä olikin sitten ensimmäinen todellinen haaste edessä. Pikkurimpulat tosiaan pysyi pinnalla, mutta ns. Suo/mud –monsterit olivat heikoilla painonsa takia. Edettiin ja vinssattiin. Tässä kohtaa kävi selväksi, että toisen auttaminen valmiiksi kiinnitetyllä hinausnarulla nyppäämällä oli nopein tapa edetä.
5 Metriä dyneemaa kiinni koukkuun ja se tarjottiin aina kiinni jääneelle. Näin edettiin about 5 kilometrin verran. Välillä ajaen, välillä vinssaten. Matkassa oli maxikana, jossa vakiopyörät alla. Kun alla oli kovaa, kaikki meni moitteitta, mutta kun renkaan alle kertyi liukasta ja pehmeää, oli selvä, että vakiokuminen oli tällä kertaa murheellisin etenijä. Tähän kuitenkin saatiin apuja samana iltana ja seuraavaa päivää ajatellen oli maxissa huomattavasti sujuvammat renkaat alla. Mukana oli muuten yksi toisesta porukasta pudonnut velikulta joka tosiaan sai nikikseen ” Narunjatke”
Oli kunniakas ajatus ajaa reitti läpi kotiin, mutta aikataulupaineet ajoivat meidät takaisin siirtymälle, jotta päästiin syömään ja saunomaan ajoissa. Aivan mahtava päivä.
Day 2
Aamulla sama väki oli hieman vaihtunut, mutta hyvää sakkia oli tulossa perään. Roosa999 jr siirtyi toisten Hondamiesten joukkoon... jaa-a... miksiköhän...
Porukkaa hieman enemmän ja nyt mukana todelinen newbie.. BRP:n Outlander 6x6.
Ei ollut mitään käsitystä kapineen kulusta. Tai siis ainakaan kunnon maastossa.
Suorilla ja tiellä kulki T3 luokan ajoneuvoksi ripeästi. 1000 kuutiosenttimetriä tuo kunniakkaan väännön, mutta muualla kokemukset todella ohuet. Sarvissa oli Mr. Launonen, eli mösjöö joka vaihtoi päätoimittajan puuhat BRP:n markkinoinnin leipähommiin, mutta lumisimpien ja vetisimpien vermeiden pariin. Oli kuulemma kaivannut vähän savisempaa puuhaa näin kesäksi...saamansa piti.
Sama kuvio maaston suhteen. Suoriltaan alueen eteläpäähän ja hakemaan uutta uraa. Sehän löytyi maasturimiesten neuvottua muutaman paikan ja olimme jälleen koskemattomilla. Tai siis oli siinä moto / keruukone mennyt, mutta ei mönkijöitä. Taas oli edessä suota, mutta sitä ennen maasturimiesten kukkulankierros. Oli haastetta riittävästi ja savua oli variaattoripelien toimesta välillä kuin taikurin teltassa. Variaattoripelillä ryömittäminen on kuin ripulin parantaminen pieremällä. Tarkkaa puuhaa !
6x6 kulki suolla kuin sukkasilla. Kaikki ojat, kannot, kaatuneet ja muutenkin hankalat paikat meni kuin taikamatolla. Käsittämätön kapine, vaikka painoa tosiaan oli reippaasti. 6 renkaan kantavuus pitkällä matkalla tekee tästä mönkijästä liki parhaan suolla hiipimiseen tarkoitetun laitteen. Hiipimistä auttoi myös loistava variaattori ja reippaasti lyhennetty L-alue. Tällainen voimansiirto pitää variaattorimönkijässä olla. Huhujen mukaan alennuskittiä olisi mahdollisesti saatavilla kesän jälkeen myös muihinkin BPR:n uudempiin malleihin. Aika näyttää !
Yön pimeinä tunteina tehdyt rengaskaupat ja määrätietoinen neuvonta sai maxikanan etenemään maastossa ihan toiseen tapaan kuin edellisenä päivänä. Myös 400 cc sportsman kuljettaja oli oppinut hiipimisen niksit. Pollen L-alue on tunnetusti mainio ja kovat paineet edessä ja matalat takana tasasivat vetoeroa ja Polle eteni erinomaisesti.
Päädyimme pitkän ajorupeaman jälkeen loukkuun. Lännessä kunnan raja, jota ei saanut ylittää. Pohjoisessa järvi ja joki. Idässä paluureitti ja etelässä ei uraa. Murhe meinasi vallata joukkueen, mutta jalkautuminen ja jokea pitkin tarpominen toi vastaan ylityspaikan sekä motouran. Välissä löysimme ison pirunpellon jossa mallasimme koneita kuvauksellisiin asentoihin. Tämän mainossession jälkeen sakki kasaan ja kohti ylitystä. Kun pääsimme ylityksen ja motouran jälkeen tielle, oli kello TAAS liikaa ja takaisin siirtymälle.
Sade kasteli meidät kotimatkalla, mutta se vain virkisti. Tapahtuma oli tämän joukkueen osalta päätöksessä.
Ajoimme kahden päivän aikana 130 km ja korkkasimme vain kaikkein eteläisimmät alueet. Pituussuunnassa jäi 80% kahlaamatta. On tämä alue vain mönkijäkuljettajan paratiisi.
Ilta sujui normimeiningillä, eli jutustelua, saunaa, loistavaa Mainarin ruokaa ja virvokkeita sen verran, että ruoka huuhtoutui mukavasti imeytymään.
Mitään merkillepantavaa nurinaa ei alueella esiintynyt, eli sakki osasi käyttäytyä asianmukaisesti tällä mainiolla ajoalueella.
Isot kiitokset taas kerran Wanhan Kaivoskylän sakille. Teille on on aina niin mukava tulla.
Kiitokset soljuu myös Metsähallituksen suuntaan, sillä heidän hallinnoimilla alueilla ajellaan. Pidetään käytöksestä kiinnija saadaan ajaa uudestaa.
Suurin nosto kuitenkin koko ajoporukalle. Ilman kuljettajia ei ole tapahtumaa ja te teitte sen taas.
Pariuraa 2014 kiittää ja kumartaa.
Reittimestarinne,
Heikki Hautala, Alias Roosa999
Ps. Pariuraa Raajärvi 2014 part 2. Stay tuned.
Ettepäin
Varoitus: Luvalliset ajot saattaa olla maksullisia ja aiheuttaa riippuvuutta !
Skype: Roosa999 ja oikea nimi: Heikki Hautala https://www.pariuraa.fi/wordpress